Pieni Tietosanakirja / III. Masku - Sanomalehti / 585-586 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Paikallistie-Paimenrunous

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Turun kaupungin hist. museo (per. 1881,
Turun linnassa), Pohjanmaan hist. museo
(Vaasassa, per. 1895). Viipurin museo
(per. 1891). — Luonnontieteellisistä p:sta
ovat huomatuimmat: Kuopion museon
luonnontiet, osasto (vrt. Kuopio),
Turun biologinen museo (maan ainoa
biologinen museo, avattu 1907) ja Savonlinnan
kaupungin omistama „Lindforssin kokoelma".

Paikallistie l. kylätie on sellainen
ajo- tai polkutie, joka lähtee kylästä tai
välittää kulkuyhteyttä kyläin kesken tai
muuten on paikallisten olojen vaatima.

Paikallisvekseli, vekseli, joka on
asetettu maksettavaksi samalla
paikkakunnalla, missä se diskontataan.

Paikallisväri, maalaustaiteessa
esineiden oma, alkuperäinen väri, jonka
vaikutusta varjot y. m. eivät ole muuttaneet.

Paikanmääräys, paikan maant.
leveyden (latitudin) l. napakorkeuden ja
pituuden (longitudin) määräys. Edellinen
voidaan määrätä likimäärin mittaamalla
Pohjantähden korkeus; tarkemmin
keskiarvona jonkin napaympäristötähden
ylemmästä ja alemmasta kulminatsionista.
Maant. pituuserotus määrätään kellon avulla
aikamitoissa (vrt. Aikaerot).

Paikannimitutkimus, kielitieteen
haara, joka tahtoo selvittää maantieteellisten
paikkojen, sekä varsinaisten
asuinpaikkojen että maitten, maakuntien,
pitäjien, merien, järvien, saarien, vuorien
y. m. nimitykset. Vaikeuksistaan
huolimatta p. on saavuttanut mielenkiintoisia
tuloksia, joista on ollut hyötyä sekä
kielitieteelle että muinais- ja
historiantutkimukselle. Suomen p. on vasta
alullaan. [Ojansuu (1920).]

Paikkakuntataistelu, taistelu
asutuskeskuksista tai vain yksityisistä
taloryhmistä. Taistelussa tällaisista paikoista
noudatetaan omia taktillisia periaatteita.
Maailmansodassa p:lla oli suuri merkitys.

Paikkalinnut pysyttelevät koko
vuoden samoilla paikoilla muuttamatta
muuttolintujen lailla kylmäksi
vuodenajaksi lämpimiin maihin tai kiertelemättä
kiertolintujen tapaan paikasta
toiseen. P:ja ovat esim. varpunen ja metso.

Paikkarin torppa, Elias Lönnrotin
syntymäkoti Sammatissa Valkjärven
rannalla, Nyk. museona.

Paikkarin torppa. Sisäkuva.

Pailleron [pairõ’], Édouard
(1834-99), ransk. näytelmäkirjailija. Teoksia:
huvinäytelmä „Ikävässä seurassa" (esitetty Suomessa).

Paimenhuilu l. Panin huilu, syyrinks,
ikivanha puhallussoitin, joka tavataan monilla
luonnonkansoilla. P:uun kuuluu useita eripitkiä
ruokopillejä, jotka ovat vahalla toisiinsa
kiinnitetyt. Soittaja puhaltaa milloin mihinkin
pilliin, kuljettamalla soitinta edestakaisin
huultensa kohdalla.

Paimenkirje, kat. kirkossa piispan
paastoajan alkaessa julkaisema kirje,
jossa annetaan paastoa koskevia
määräyksiä, protestanttisessa kirkossa
piispan toimeen astuessaan julkaisema
esitys, jossa hän tekee selvän mielipiteistään
tärkeimmistä ajankysymyksistä hengellisellä alalla.

Paimenmuisto, papistoa y. m.
kirkollisia henkilöitä, toisinaan myös koulujen
opettajistoa koskeva, henkilötietoja
sisältävä hist. esitys joltakin määrätyltä
kirkolliselta alueelta. P:ja ovat meillä
julkaisseet m. m. Strandberg (1832-34),
Akiander (1868-69), Colliander (1910, 1918),
Leinberg (1894), Wennerström (1885), Neovius
(1898) ja Godenhjelm (1916 ja 1927).

Paimenrunous, bukolinen runous,
paimenelämää käsittelevän lyyrillisen,
draamallisen ja romaanikirjallisuuden
yhteisnimi. Aluksi se liittyi puhtaasti
kansanomaiseen runouteen, mutta sovinnaistui
pian ja alkoi tulkita ylikultivoitujen
aikakausien pyrkimyksiä palata yksinkertaiseen
maalaiselämään. P:n luojana pidetään tav.
Teokritosta, jonka idyllit ovat
vaikuttaneet Vergiliuksen eklogeihin.
Keskiajalla p. oli jotenkin unohduksissa ja
heräsi renessanssiaikana uudelleen eloon.
Vertauskuvallista eklogirunoutta sepitteli
Petrarca; paimennäytelmä, jolla Adam de
la Hallen näytelmässä „Jeu de Bobin et
de Marion" oli ollut edeltäjänsä, saavutti
korkeimman kehityksensä Tasson „Amintassa"
ja Guarini’n „Il pastor fidossa";
paimenromaania, johon jo Longoksen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>