Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Pakkolunastus-Pakkovero
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Pakkolunastus. Kun kiinteän
omaisuuden omistaja, milloin yleinen tarve sitä
vaatii, velvoitetaan esim. rautateiksi,
kaduiksi y. m. laissa säädetyssä
järjestyksessä pakkotoimin, mutta täydestä
korvauksesta luovuttamaan kiinteätä
omaisuuttaan tai alistumaan käyttöoikeutensa
supistamiseen, sanotaan tällaista
menettelyä p:ksi. H. M:n 6 §:n mukaan on p:ssa
suoritettava omaisuudesta täysi korvaus.
Yleiset säännökset p:sta on annettu 14/7
1898 laissa kiinteän omaisuuden p:sta
yleiseen tarpeeseen sekä 29/1 1900
annetussa julistuksessa. Sitä paitsi on
säännöksiä p:sta useissa eri laeissa, kuten
esim. 23/7 1902 Vesioikeuslaissa, 11/10 1918
teiden tekemisestä ja kunnossapidosta
maalla annetussa laissa.
Pakkolunastuslautakunta. Jos
pakkolunastuksessa ei saada aikaan sopimusta
korvauksen suorittamisesta, asetetaan
sen määräämistä varten erityinen p.,
johon kuuluu maaherran määrättävä
puheenjohtaja sekä kaksi jäsentä, jotka
valitsee sen tuomiokunnan tuomari tai
sen kaupungin raastuvanoikeus, jonka
piirissä kiinteistö sijaitsee, ja yksi
vastaanottajan puolestaan sekä yksi
luovuttajan puolestaan valitsema jäsen (Laki
kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta
14/7 1898, 26 §).
Pakkoluovutus, useimmin =
pakkolunastus (ks. t.).
Pakkomielle on aiheettomasti
esiintyvä, säännöllistä ajattelua haittaava
mielle, jota sairas ei voi poistaa
tajunnastaan, vaikka hän on täysin tietoinen
sen sopimattomuudesta tai mahdottomuudesta.
Pakko-oikeus (lat. jus eminens),
tarkoittaa sitä oikeusperiaatetta, että
yksityisen edun tulee erinäisissä, laissa
määrätyissä tapauksissa väistyä yleisen edun
tieltä. Tämä johtuu siitä yleisestä
oikeusperiaatteesta, että pienemmän edun tulee
väistyä suuremman tieltä.
Pakko-osa (lat. legitima portio) on se
osa henkilön omaisuutta, josta hän ei
saa testamentilla määrätä, ja joka siis
on lankeava perillisille. Meidän
oikeutemme mukaan maalla ei saa
perimysmaata eikä sen vastiketta
testamentata. Kaiken muun omaisuuden saa
maalaisoikeuden mukaan testamentata pois,
mutta testamentintekijän vajavaltaisille
lapsille, jollei näillä ole omia varoja
tarpeeksi, on kuitenkin jätettävä, mitä
he säädynmukaiseen elatukseen ja
kasvatukseen tarvitsevat. Kaupunkilaisoikeuden
mukaan on rintaperillisten p. 5/6
omaisuudesta, ja jos ei rintaperillisiä ole,
mutta kyllä muita kotimaisia perillisiä,
on p. 1/2 omaisuudesta. Muussa
tapauksessa saa kaupunkilaisoikeuden mukaan
testamentata pois kaiken omaisuuden
(Perintökaari XVII luku; Kunink. asetus
ja selitys 19/8 1762 sekä Kunink. tuomio
22/5 1786).
Pakkopaita 1. pakkoröijy,
kestävästä kankaasta valmistettu nuttu, jota
ennen yleisesti käytettiin estämään
väkivaltaisia mielisairaita vahingoittamasta
itseään ja muita. P. on varustettu hyvin
pitkillä hihoilla, joiden avulla sairaan
kädet sidotaan ristiin rinnan yli tai
kiinnitetään vuoteeseen.
Pakkotila on oikeudellisesti suojatun
edun käsillä oleva vaara, josta ei ole
muuta pelastusta kuin toisen henkilön
suojatun edun loukkaaminen. Jos joku,
pelastaakseen itseään tahi toista taikka
omaansa tai toisen omaa pakottavasta
vaarasta, on tehnyt rangaistuksenalaisen
teon, ja jos pelastus ilman sitä olisi ollut
mahdoton, on tuomioistuimen R. L:n III
luvun 10 §:n mukaan tutkittava, teon ja
asianhaarain mukaan, onko hän teostaan
jääpä rankaisematta, vai onko hän siitä
ansainnut täyden tahi vähennetyn rangaistuksen.
— P. on erotettava hätävarjeluksesta,
jossa puolustaudutaan oikeudetonta hyökkäystä
vastaan.
Pakkotilaus, pakkohankinta (ks. t.).
Pakkotyö, useassa maassa voimassa
oleva rangaistusmuoto. — V:n 1734
laissa p. oli raskaammanlaatuinen
vapausrangaistus. Voimassa olevan oikeutemme
mukaan liittyy vapausrangaistuksiin
velvollisuus pakolliseen työhön osaksi
valtion, osaksi rangaistusta kärsivän omaksi
hyödyksi. Pakollista työtä, joskaan sitä
ei voida luonteeltaan pitää rangaistuksena,
on irtolaisen, joka on tuomittu
yleiseen työhön, suoritettava; samoin
eräin edellytyksin sellaisen henkilön, joka
on laiminlyönyt köyhäinhoidon
korvausvelvollisuuden, on pakollisella työllä
korvattava annettu köyhäinhoito (Asetus
rangaistusten täytäntöönpanosta 19/12
1889; Asetus vankeinhoitolaitoksesta 21/5
1925; Asetus irtolaisista ja niiden kanssa
menettelemisestä 2/4 1883, muutettu osaksi
22/7 1918; Julistus erinäisistä vaarinotoista
irtolaisten kanssa menettelemisessä 2/4
1883, muutettu osaksi 22/7 1918;
Köyhäinhoitolaki 1/6 1922, 56-57 §§).
Pakkovero on vihollissotavoiman
ylipäällikön valloitetun alueen väestöltä
armeijan ja alueen hallinnon tarpeiksi
ottamat rahamaksut tai muut tarve-esineet.
Valtaaja ei kansainvälisen oikeuden mukaan
saa kantaa p:oa itse rikastuakseen ja
alueen väestöä köyhdyttääkseen.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
