Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Palaminen-Paleontologia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Palaminen, kem., aineen yhtyminen
happeen yleensä suuren lämpömäärän
vapautuessa ja valoilmiön yhteydessä.
P:ksi nimitetään joskus myös muita kem.
reaktsioneja, joissa syntyy liekki, kuten
vedyn yhtyessä klooriin. Jähmeät aineet
hehkuvat palaessaan, kaasumaisen aineen
palaessa syntyy liekki (useimmat
tavalliset palavat aineet haihtuvat ensin ja
palavat sitten kaasumaisina), mikä on
näkyvä, jos siinä hehkuu jähmeitä
hiukkasia, esim. hiiltä. Hidas p. tapahtuu
kaikissa lämpötiloissa; myös
erinäisten katalysaattorien (entsyymien)
vaikutuksesta saattaa alhaisessa
lämpötilassa tapahtua vilkas p. (esim.
ihmisruumiissa 37°:ssa); varsinainen p.
alkaa vasta, kun palava aine on
kuumennut syttymislämpötilaan;
palaessa vapautuva lämpö, palamislämpö,
kuumentaa sitten ympäristössä olevat
palavat aineet syttymislämpötilaan: p.
jatkuu. Määrätystä polttoainepaljoudesta
vapautuva palamislämpömäärä on yhtä suuri,
tapahtui p. hitaasti tai nopeasti. Tämän mukaan
arvostellaan polttoaineita sen mukaan, kuinka
suuri lämpömäärä vapautuu painoyksiköstä
ainetta (polttoarvo).
Palander af Vega [-la’n- āv vē-],
Louis (1842-1920), ruots.
jäämerenretkeilijä, amiraali. Oli ,,Vegan"
kapteenina Nordenskiöldin koillisväylän
purjehdusmatkalla. Vv. 1901-05 meriministerinä.
Palankiini (ransk.), int. kantotuoli.
Palataali (lat,), kielit., lakiäänne, jota
äännettäessä kielenselkä koskettelee
suulakea. k, g, j, ŋ ovat p:eja.
— P.-vokaaleilla tarkoitetaan suun
etuosassa muodostuvia vokaaleja, etuvokaaleja
(ks. t.). — P.-konsonantteja ei ole
sekoitettava palataliseerattuihin l.
muljeerattuihin konsonantteihin.
Palatinus (lat,). 1. Keskimmäinen
Rooman seitsemästä kukkulasta. — 2.
Keskiajalla hallitsijan lähimpään
ympäristöön kuuluva virkamies tai ylimys. —
3. Unkarissa ennen magnaatti (palatiini),
joka oli kuninkaan sijainen ja
oikeudenhoidon johtaja.
Palatoschisis (lat,), avokita (ks. t.).
Palatsivallankumous, vallankumous,
jonka vallanpitäjän lähin ympäristö
panee toimeen.
Palatum fissum (lat.), avokita (ks. t.).
Palausaaret (engl. Pelew Islands),
Mikroneesiaan kuuluva Karoliinien
länsipuolella oleva saariryhmä, 26 saarta,
446 km2, 6,000 as. Kopranvientiä.
Löydetty 1543, v:een 1899 Espanjan,
1899-1919 Saksan, sittemmin Japanin
mandaattialueena.
Palautumaton ilmiö ks. Kiertoilmiö.
Palautuslaki. P:ksi sanotaan 5/5 1925
annettua lakia puutavarayhtiöiden
lainvastaisesti hankkimista kiinteistöistä.
Tästä laista on yleisesti käytetty myös
nimitystä „Lex Pulkkinen".
Palautusmerkki, mus., ♮, asetetaan
nuotin vasemmalle puolelle osoittamaan,
että korotus- tai alennusmerkki lakkaa
vaikuttamasta.
Palautuva ilmiö ks. Kiertoilmiö.
Palava kivi, polttoliuske (ks. t.).
Palawan l. Paragua, Filippiineihin
kuuluva vuorinen saari Borneon
koillispuolella; 445 km pitkä, 44 km leveä.
N. 50,000 as., malaijeja.
Palaveri (port.), valkoisten ja mustien
(tai viimemainittujen keskinäiset) neuvottelut,
myös äänekäs rupatus, lavertelu.
Palazzo [-a’tso] (it.), palatsi.
Palearktinen alue ks. Eläinmaantiede.
Palembang, kaup. Sumatrassa, Alankomaiden
Intiassa. Kahvin ja vuoriöljyn vientiä. 75,000 as.
Paleogeografia (kreik.), se
maantieteenhaara, joka geologiaan ja
paleontologiaan perustuen koettaa selvitellä
maan ja meren laajuuden vaihteluja
muinaisaikoina. — Paleografia, entisaikojen
kirjoitustapojen tutkimus, tärkeä historian
aputiede.
Paleoliittinen aikakausi, kivikauden
vanhempi l. hiomattoman kiven ajanjakso.
Paléologue [-lo’g], Maurice
(s. 1859), ransk. diplomaatti ja kirjailija,
Lähettiläänä Sofiassa 1907-12 ja Pietarissa
1914-17. Teoksia: „La Kussie des tsars
pendaiit la grande guerre", „Romantisme
et diplomatie" (ruotsin.), „Keisari
Aleksanteri II:n surullinen tarina" (suomen.).
Paleontologia (kreik.), kivettymiin
(fossiileihin) perustuva oppi
muinaisaikojen eläin- ja kasvimuodoista.
Vertailemalla kivettymälöytöjä nykyjään eläviin
eläin- ja kasvilajeihin on useita
sukupuuttoon kuolleita eläimiä voitu
täydelleen rekonstruoida. N. s. johtofossiilien
toteamisen vuoksi p. on tärkeä geologian
aputiede, samallakuin sillä on tärkeä
tehtävä elollisen luonnon kehityksen ja
nyk. elävien lajien polveutumissuhteiden
selvittäjänä. P. jakautuu kahteen
päähaaraan: eläin-p:aan
(zoopaleontologia, paleozoologia) ja,
kasvi-p:aan (fytopaleontologia,
paleobotaniikka). Eri eläin- ja
kasviryhmien esiintyminen eri geologisina
aikakausina näkyy seur. siv. taulukosta.
[Sederholm, „Muinaisaikojen eläimistöt" (1917).]
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
