Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Perinnöksiosto-Perinnöllisyys
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
valkokukkaisia. Kasvin ulkomuodosta,
n. s. ilmiasusta (fenotyypistä)
ei voi päättää sen periytyviä
ominaisuuksia l. sen peruasua
(genotyyppiä), sillä ilmiasuun
vaikuttavat myös perinnöllisyystekijäin
ohella ulkonaiset olosuhteet.
Sekamuotoa, jonka vanhemmat eroavat,
kuten edellämainituissa esimerkeissä,
toisistaan yhteen ominaisuuteen nähden,
sanotaan monohybridiksi; jos
vanhemmat eroavat kahteen ominaisuuteen
nähden, sanotaan sekamuotoa
dihybridiksi; jos eroavia
ominaisuuksia on useampia, on sekamuoto
polyhybridi. Dihybridin, jonka
vanhempien peruasu on kaavalla merkittynä
AABB ja aabb tai AAbb
ja aaBB, peruasun kaava on AaBb;
sillä on periytymistekijöidensä puolesta
neljänlaisia sukusoluja: AB, Ab, aB
ja ab. Näiden yhtyessä syntyy 16 eri
yhdistelmää:
AABB AABb AAbB AAbb
AaBB AaBb AabB Aabb
aABB aABb aAbB aAbb
aaBB aaBb aabB aabb
Olettakaamme, että risteytetään 2
marsurotua, joista toinen on musta
lyhytkarvainen, toinen valkoinen
pitkäkarvainen. Musta väri (A) on vallitseva
valkoiseen (a) nähden ja lyhytkarvaisuus
(B) vallitseva pitkäkarvaisuuteen (b)
nähden. F1-polven kaikki yksilöt (AaBb)
ovat siis mustia, lyhytkarvaisia,
F2-polven lajeista on
todennäköisyyslaskelman mukaan joka 16:sta
yksilöstä 9 mustaa lyhytkarvaista, 3 mustaa
pitkäkarvaista, 3 valkoista lyhytkarvaista ja
1 valkoinen pitkäkarvainen. Jos
vanhempien eroavia ominaisuuspareja on kolme,
saadaan 64 sisäisesti erilaista yhdistelmää
(genotyyppiä) ja 8 ulkonaisesti eroavaa muotoa
(fenotyyppiä), viimeksimainitut suhteessa
27:9:9:9:3:3:3:1. Jos eroavia ominaisuuspareja
on 4, on F2-polvessa 256 genotyyppiä
ja 16 fenotyyppiä. Periytymiskaavoilla voidaan
esittää myös useita sukupuolen periytymistapauksia,
olettamalla, että toinen sukupuoli (eräissä
tapauksissa koiras, toisissa naaras) on
nimenomaan sukupuolisuuteen nähden
homotsygootti, toinen heterot sygootti.
Ominaisuuksien periytyminen ei ole
kumminkaan, kuten myöhempi tutkimus
on osoittanut, niin yksinkertainen kuin
Mendel oletti. Ensinnäkin on huomattava, että
useiden yksinkertaisilta näyttävien ominaisuuksien
aiheutumiseen (esim. jonkun värin tai muodon)
tarvitaan useampia tekijöitä eikä vain yksi,
ja toiselta puolen sama tekijä voi ilmetä
useina eri ominaisuuksina. Aina eivät
ominaisuudet yhdisty ja jakaudu
F2-polvessa täysin vapaasti, vaan
saattavat vieroksua toisiaan tai ilmetä
määrätyssä yhteydessä (esim. jommankumman
sukupuolen tekijään sidottuina).
Vallitsevaisuus (dominanssi) voi myös olla
vaihteleva, voipa ominaisuus, joka eräissä
oloissa on vallitseva, käydä toisissa
oloissa väistyväksi. Näitä monimutkaisia
suhteita on selvitellyt varsinkin amer.
Morganin koulukunta banaanikärpäsen
periytymisilmiöitä tutkimalla (n. s.
Morganin korkeampi mendelismi).
Perinnöllisyystekijäin aineellinen
perusta oletetaan olevan solutumain
kromosomeissa (ks. t.), joiden luku sukusoluissa
on vähentynyt puoleen määrään siitä, mikä
se on ruumiin muissa soluissa. (Alkulimallakin
näyttää joissakuissa tapauksissa olevan
osuutensa periytyväisyyden välittäjänä,
koskapa merisiilin tumattomia munankappaleita
hedelmöitettäessä meritähden siittiöllä on näin
syntyneellä toukalla ollut merisiilinkin
ominaisuuksia.) Juuri sukusolujen
kromosomien välityksellä perinnöllisyystekijät
voivat siirtyä sukupolvesta toiseen.
Näin ollen on myös hyvin ymmärrettävissä
se kokeellisen perinnöllisyystutkimuksen
tulos, että n. s. hankitut ominaisuudet,
s. o. semmoiset, jotka yksilö on ulkonaisten
olosuhteiden tai elinten harjoituksen tai
käytön puutteen vuoksi saavuttanut, mutta joiden
perinnöllisyystekijöitä hän ei ole vanhemmiltaan
perinyt, eivät periydy. Tosin varhaisemmat
tutkimukset johtivat toisiin tuloksiin,
joiden mukaan ympäristön synnyttämät
ominaisuudet (n. s. modifikatsionit)
olisivat periytyviä. Näissä tutkimuksissa on
kumminkin ainehistona käytetty n. s.
sekaeliöstöjä (populatsioneja)
eli ryhmiä, joiden yksilöilla on sama ilmiasu,
mutta jotka genotyyppisesti ovat aivan erilaisia.
Perinnöllisyystutkimuksen johti uusille
urille tansk. W. Johannsen
todetessaan, että populatsioneissa todella oli
useita, erilaisia periytyväisyystekijöitä
sisältäviä rotuja ja muotoja ja
ruvetessaan perinnöllisyystutkimuksiensa
ainehistona käyttämään itsehedelmöityksen
kautta syntyneitä yhden yksilön
jälkeläisiä, „puhtaita linjoja". Tällöin
periytyväisyystekijät ovat osoittautuneet
pysyväisiksi, eikä niitä ole voitu muuttaa
fenotyyppisesti poikkeavien yksilöiden
valinnalla. (Lämpötilan muuttuminen
sekä erinäiset myrkyt, kuten alkoholi,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
