- Project Runeberg -  Pieni Tietosanakirja / III. Masku - Sanomalehti /
1127-1128

(1925-1928) [MARC]
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Ranska

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

valloittivat Pariisin. Koko Pohjois-Ranska
yhtyi englantilaisiin ja kapinoiviin
burgundilaisiin. Englannin kuningas
Henrik V (k. 1422) tunnustettiin Ranskan
kruununperilliseksi ja nai kuninkaan
tyttären. Heidän poikansa Henrik VI
tuli R:n kuninkaaksi, mutta
Etelä-ja Keski-Ranska tunnusti Kaarle VI:n
pojan Kaarle VII:n (1422-61)
hallitsijakseen. Englantilaiset piirittivät jo
Orléans’ia, kun Jeanne d’Arcin (ks. t.)
ripeä toiminta pelasti Kaarlelle kruunun.
Sodan päättyessä 1453 vain Calais jäi
englantilaisille. Valtiosäädyt myönsivät
pysyvän veron vakinaisen sotajoukon
ylläpitämiseksi, ja kirkko tehtiin paavin
kanssa tehdyllä sopimuksella
hallitsijavallasta riippuvaiseksi.

Ludvig XI (1461-83) sai
peruutetuksi m. m. mahtavimman vasallinsa
Kaarle Rohkean läänit Burgundin,
Picardie’n y. m. R. tuli kokonaisuudessaan
kuulumaan kuninkaan hallinto- ja
tuomiovaltaan. Kaarle VIII (1483-98)
hankki avioliiton kautta kruunulle
Bretagnen ja teki sotaretken Italiaan, mutta
ei voinut pitää valloittamaansa Napoli’a.
Ludvig XII (1498-1515) valloitti
Milanon, mutta karkoitettiin sieltä. Frans I
(1515-47) piti hallussaan Milanoa
1515-21; kävi neljä sotaa Kaarle V:tä
vastaan. Hänen poikansa Henrik II
(1547-59) auttamalla Saksan
protestantteja Schmalkaldenin sodassa sai 1552
Metzin, Toulin ja Verdunin ja myöh.
Calais’n. Frans II:n (1559-60)
seuraajan Kaarle IX:n (1560-74) aikana
puhkesivat hugenottisodat (ks. Hugenotit)
ja jatkuivat Henrik III:n
(1574-89) hallitessa. Ne päättyivät vasta
hugenottien johtajan Bourbon-sukuisen
kuningas Henrik IV:n (1589-1610)
käännyttyä katolilaisuuteen. Ludvig
XIII:n
(1610-43) aikana kardinaali
Richelieu hoiti R:n hallitusta. Hän
lakkautti hugenottien erioikeudet, keskitti
hallinnon hallitsijan ja hänestä
riippuvien virkamiesten käsiin ja ajoi
tarmokasta Habsburgien-vastaista politiikkaa
m. m. auttaen Ruotsia kolmikymmenvuotisessa
sodassa. Ludvig XIV:n (1643-1715)
aikana hoiti hallitusta v:een 1661
kardinaali Mazarin. Westfalenin
rauhassa 1648 R. sai Itävallan alueet
Elsassissa ja Pyreneitten rauhassa 1659
Espanjalta Artois’n ja Roussillonin. Taitavien
ministerien (ks. Colbert ja
Louvois) johtamana R. edistyi
taloudellisesti ja sotilaallisesti.
Pohjois-Amerikasta hankittiin siirtomaita.
Aachenin rauhassa 1668 R. sai osan Espanjan
Alankomaista ja Nijmegenin rauhassa
1678 Espanjalta Franche-Comtén y. m.
sekä n. s. reunioneilla (ks.
Réunionikamarit) alueita Espanjalta
ja Saksalta, mutta antoi Rijswijkin rauhassa
1697 takaisin muut reunionit paitsi
Strassburgin. Espanjan perintösodassa
(ks. t.) R. kärsi suuria tappioita. Se oli
taloudellisesti nääntynyt, mutta tieteet
ja taiteet olivat kohonneet korkealle,
ranskan kieli ja ransk. tavat vallitsivat
koko Euroopassa. Ludvig XV:n
(1715-74) aikana R. tosin tuli saamaan
Lothringenin 1766 osanotostaan Puolan
perintösotaan ja Korsikan, mutta
seitsenvuotisessa sodassa (ks. t.) se menetti
suurimman osan siirtomaitaan. Raha-asiat
joutuivat rappiolle, ja osaltansa
valistusajan aatteiden herättämä sisäinen
tyytymättömyys oli suuri. Ludvig XVI
(1774-92) oli liian heikko saadakseen
käännettä aikaan, ja tehdyt parannukset
jäivät puolinaisiksi. Suuri vallankumous
(ks. Ranskan vallankumous)
pyyhkäisi koko kuninkuuden (1792).
Vähemmistödiktatuuri syrjäytettiin 1795,
mutta uuden direktoriohallituksen kukisti
Napoleon Bonaparte jo 1799. Valtion
johtoon tuli kolme konsulia, joista
ensimmäisellä, Bonapartella, oli tosiasiallinen
valta. Hän keskitti hallinnon, julkaisi
uuden siviililakikirjan (,,Code
Napoleon"), teki paavin kanssa n. s.
konkordaatin, jonka mukaan katolinen kirkko
asetettiin entiselleen, mutta tuli valtiosta
riippuvaksi, ja järjesti opetuslaitoksen.

V. 1804 Napoleon julistautui
keisariksi. Hän kävi useita sotia: kolmatta
liittokuntaa vastaan 1805, Preussia
vastaan 1806-07, Espanjassa 1808-14,
Itävaltaa vastaan 1809, Venäjää vastaan
1812, mutta sortui vihdoin taistellessaan
1813-14 miltei koko Eurooppaa vastaan.
R. menetti v:n 1792 jälkeen tehdyt
suuret valloitukset. Napoleonin kukistuttua
palasivat Bourbonit valtaan ja heidän
mukanaan taantumus. Ludvig XVIII:n
(1814-24) aiheuttamaa tyytymättömyyttä
Napoleon 1815 käytti hyväkseen, mutta
hänen toinen hallituskautensa jäi
lyhytaikaiseksi („satapäiväinen
keisarikunta"). Kaarle X (1824-30)
menetti kruununsa n. s. heinäkuun
vallankumouksessa ja hänen seuraajansa
Ludvig Filip (1830-48) helmikuun
vallankumouksessa. Tasavalta julistettiin
toistamiseen. Sen ensim. presidentiksi
valittiin Louis Napoleon, joka julistautui
keisariksi Napoleon III:na (1852-70).
Hän pani toimeen joukon uudistuksia,
hankki R:lle mainetta Krimin sodassa

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Jul 3 22:05:35 2016 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/pieni/3/0622.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free