Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Ranskan taide - Ranskantauti - Ranskan vallakuumos 1789-99
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Le Nôtre ja sisustuksen Lebrun.
Huomattavimmat kuvanveistäjät olivat
Girardon ja Puget.
Suuntaamääräävä taidemaalari oli Lebrun,
barokkimaalari kuten myös Rigaud.
Päämestarit olivat kuitenkin Poussin
ja Claude Lorrain, muita Le
Nain-veljekset ja Champaigne; etevä
vaskenpiirtäjä oli Callot. — Rokokoo on
ransk. tyylimuoto. Se on lähinnä
sisustustaidetta ja taidekäsityötä.
Huomattavimmat arkkitehdit ovat de Cotte,
Oppenort ja Meissonier,
kuvanveistäjät Pigalle, Falconet ja
Bouchardon, ja taidemaalarit, suuret
mestarit Watteau, Boucher ja
Chardin sekä muotokuvamaalarit
Nattier, Pesne, La Tour y. m. —
Klassillisuus herää uudelleen eloon
1700-luvun puolivälissä (uusklassillisuus). Sen
tunnetuimmat arkkitehtuurituotteet ovat
Gabrielin rakentama Petit Trianon
Versailles’ssa ja Soufflot’n Pariisin
Panthéon (ks. Panteon, kuva p. 642),
sekä empiretyyliset Chalgrinin
Riemukaari (ks. kuvaliitettä Pariisi)
ja Vignonin Sainte Madeleine-kirkko,
niinikään Pariisissa. Huomattavimmat
sisustusarkkitehdit olivat Percier ja
Fontaine ja kuvanveistäjät Pajou
ja Houdon. Taidemaalareista Fragonard
ja vielä Greuze ovat lähempänä
rokokoota kuin uusklassillisuutta.
Viimeksimainitun päämestari on David. —
1800-luku on tyylikokeilujen aikaa.
Uusgotiikkaa edusti Viollet-le Duc,
uusrenessanssia Garnier, jonka päätyö on
Pariisin Suuri Ooppera (ks. kuvaliitettä
Pariisi); sen lisäksi on
ilmaantunut pyrkimyksiä historiallisista tyyleistä
riippumattoman modernin tyylin
luomiseen. Kuvanveistäjistä Rude, P. J.
David ja Barye olivat uusklassikkoja,
Dubois vastaanotti vaikutuksia
renessanssista, Carpeaux barokista, suuri
mestari Rodin lähentelee
impressionismia, Maillol ja Bourdelle
taas ekspressionismia. — Maalaustaiteessa
Ingres edustaa klassisismia, joka
muodostuu akateemisen koulun
lähtökohdaksi. Siihen kuuluvat historiamaalarit
H. Vernet, Delaroche ja
Meissonier. Géricault ja romantikko
Delacroix olivat suuria
väritaiteilijoita ja lähinnä heihin liittyy
Daumier. Maisemamaalauksen uudistaa
Corot, ja Millet maalaa eteviä
kansanelämänkuvauksia. Realismin
suunnannäyttäjänä esiintyy Courbet.
1870-luvulla alkavan impressionismin
pääedustajat ovat Manet, Monet, Pissarro,
Sisley, Renoir ja Degas
sekä uusimpressionismin Seurat,
Signac ja Cross. 1890-luvulla
Puvis de Chavannes edustaa ihanteellista
monumentaalimaalausta. Cézanne, van Gogh
ja Gauguin ennakoivat
ekspressionismia, jonka vaikutusvaltaisin
taiteilija on Matisse. Siitä lähtöisin
on kubismi, jota m. m. Picasso on
edustanut. Aivan viime aikoina on siitä
kehittynyt todellisuutta lähentelevä
suunta, joka liittyy Ingresiin ja jonka
johtaja on Derain (s. 1880). 1800-luvun
puolivälistä lähtien Ranska on jälleen
ollut edelläkävijämaa taiteen alalla.
[Hourticq (ransk., 1911, saks., 1912).]
ks. kuvaliitettä.
Ranskantauti, kuppa (ks. t.).
Ranskan vallankumous 1789-99.
Valtion raha-asiain huonous, johon
osaltansa oli syynä Pohjois-Amerikan
vapaustaistelun tukeminen, pakotti
kutsumaan koolle valtiosäädyt Versailles’iin
5 p:ksi toukok. 1789. Kolmas sääty, jossa
oli jäseniä saman verran kuin muissa
yhteensä, vaati äänestettäväksi pääluvun
mukaan yhteisessä kokouksessa eikä,
kuten ennen, säädyittäin. Kun aatelisto
ja papisto tätä vastustivat, julistautui se
kansalliskokoukseksi ja vannoi n. s.
Pallohuoneessa, ettei se hajaannu,
ennenkuin on antanut Ranskalle valtiosäännön.
Muiden säätyjen ja Ludvig XVI:n täytyi
taipua. Kun kuningas kokosi sotaväkeä
Pariisiin kansalliskokouksen kurissa
pitämiseksi, puhkesi kapina ja Bastilji
(ks. t.) valloitettiin. Järjestyksen
ylläpitämiseksi perustettiin kansalliskaarti,
joka otti trikolorin lipukseen (vrt.
La Fayette). Aatelisto, papisto y. m.
luopuivat etuoikeuksistaan (4 p. elok. 1789),
ja kansalliskokous julisti yleisen
tasa-arvoisuuden, persoonallisen vapauden ja
kansan suvereniteetin ehdottomiksi
ihmisoikeuksiksi. Lokak. 5 p. kansa pakotti
kuninkaan Versailles’sta siirtymään
Pariisiin; häntä seurasi pian
kansalliskokous, joka joutui katuyleisön
vaikutuksen alaiseksi. Radikaalisia uudistuksia
tehtiin joukoittain, m. m. kirkon
maaomaisuus peruutettiin valtiolle, hallinto
ja lainkäyttö uusittiin y. m. Kuningas
yritti paeta, mutta pidätettiin. Syysk.
1791 kansalliskokous sai perustuslain
valmiiksi. Siinä itsevaltius poistettiin ja
kuninkaalle myönnettiin ainoastaan
väliaikainen veto-oikeus.
Nyt kansalliskokous hajaantui ja uusi
„lakiasäätävä" kansalliskokous kokoontui.
Siinä oli johtava asema girondisteilla
(ks. t.). Nämä saivat aikaan sodan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
