Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Rauta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
saaliinsa ja puolustautuu petokaloja
vastaan. Kirjo-r. (T. marmorata)
tulee 1,5 m pitkäksi ja 20-30 kg:n painoiseksi.
Rauta. Kem. Metallinen alkuaine,
at.-p. 55,84, kem. merkki Fe. Kem.
puhtaana kiteinen, hopeanvalkea metalli,
om.-p. 7,84, sulamisp. 1,550°,
kiehumisp. 2,450°. Kuivassa ilmassa ja
hapettomassa, hiilihapottomassa vedessä
muuttumaton, mutta kosteassa ilmassa ja
luonnonvedessä hapettuu helposti; syntyvä
hydroksidi, Fe2O3 . nH2O (ruoste) ei
muodosta tiivistä suojelevaa kerrosta. R.
liukenee laimeihin happoihin, punahehkussa
hajoittaa vettä. Muodostaa kaksi
yhdistyssarjaa, ferroyhdistykset, jotka
voidaan palauttaa r.-oksiduuliin l.
ferro-oksidiin (FeO), ja
ferriyhdistykset, jotka palautuvat
r.-oksidiin l. ferrioksidiin (Fe2O3).
Edellisistä on mainittava ferrokloridi
(r.-kloruuri), -sulfaatti (r.-vihtrilli,
ks. t.) ja -karbonaatti (r.-salpa), arvokas
malmikivennäinen, jota tavataan myös
r.-lähteissä, se kun liukenee
hiilihaponpitoiseen veteen. Ferriyhdistyksistä
ovat oksidin (punainen r.-malmi) ohella
huomattavat hydroksidi (ruoste),
ferri-ferro-oksidi (magneettinen rautamalmi),
ferrikloridi l. r.-kloridi sekä
ferrisulfaatti (ks. Rautaalunat).
Syaanin kanssa r. muodostaa kompleksisuoloja,
ferrosyaniyhdistykset (vrt. Keltainen
verilipeäsuola) ja ferrisyaaniyhdistykset
(vrt. Punainen verilipeäsuola).
— Fys. Fys. ominaisuuksista on
huomattava magneettisuus. Lujuus, kimmoisuus
ja venyväisyys vaihtelevat suuresti eri
r.-lajeilla. — Malmit. Edellämainittujen
r.-malmien, r.-salvan, magneettisen
r.-malmin ja punaisen r.-malmin ohella r.
esiintyy luonnossa ruskeana r.-malmina
[Fe2O3 + Fe(OH)3], jota ovat m. m.
järvi- ja suomalmimme, sekä
rikkiyhdistyksinä: r.-kiisu l. pyriitti, FeS2 ja
magneettikiisu, FeS. Myöskin pelkkänä
tavataan r:aa (meteori-r.). — Valmistus.
R:n malmeja pasutetaan aluksi, ennen
sulattamista, malmin hienontamiseksi;
samalla rikinpitoinen malmi muuttuu
oksideiksi ja hydroksidit menettävät vetensä,
karbonaatit hiilidioksidinsa. Syntyneet
oksidit pelkistetään hiilellä (puuhiilillä
tai koksilla) masuuneissa kuonaa
muodostavista aineista sulatetun suojelevan
kerroksen alla. Syntyvä r. sulaa, imee
itseensä hiiltä uunin alaosissa ja valuu
muotteihin. Täten saadaan takki- l.
harkko-r:aa, joka sisältää tav. 2,5-5 %
hiiltä, on kovaa ja haurasta, sulaa
n. 1,050-1,250°:ssa. Takki-r. sisältää
suuren osan hiilestä r:aan liuenneena
(r.-karbidina). Jos r. sisältää piitä, niin
tämä erottaa hiilen grafiittikiteiksi, jotka
ovat hiiliköyhän r:n seassa. Syntyy
harmaata takki-r:aa, joka on hyvää
valu-r:aa, ja josta edelleen valmistetaan
tako-r:aa ja terästä. Mangaaninpitoista,
n. s. valkeaa takki-r:aa, joka on kovaa
ja haurasta, käytetään vain tako-r:n ja
teräksen valmistukseen. Tämä tapahtuu
n. s. melloituksella, jossa joko ahjossa
(ahjomelloitus) tai erikoisissa
lieskauuneissa (putlaus) puhalletaan ilmaa
sulaan r:aan, niin että sen
hiilenpitoisuus palamisen kautta vähenee (keitto-r.
ja -teräs). Valanta-r:aa ja -terästä
valmistetaan eri menetelmillä: Bessemerin
menetelmässä melloitus tapahtuu savella
silatuissa Bessemerin konverttereissa,
Martinin menetelmässä käytetään
Siemensin generaattorikaasu-uunia l.
martin-uunia, jossa takki-r:n sekaan sulatetaan
r.-romua tai malmia, Thomasein
menetelmässä konvertteri sivellään magnesiitilla
tai dolomiitilla, jotka imevät itseensä
malmista haitalliset fosfori- ja
rikkiyhdistykset. Viime aikoina on tullut
käytäntöön myös sähkömenetelmä, missä
masuuni on sähköllä kuumennettava (vrt.
Sähköuuni). Kussakin menetelmässä saadaan
joko tako-r:aa (hiilenpitoisuus 0,05-0,5 %)
tai terästä (0,6-1,6 %), riippuen siitä,
kuinka pitkälle melloitus saa mennä;
eräissä tapauksissa melloitettuun r:aan
lisätään laskettu määrä hiilirikkaampaa
r:aa (esim. peili-r:aa) teräksen
aikaansaamiseksi. Teräs eroaa tako-r:sta siinä,
että sen voi karkaisemalla saada
kovemmaksi. — Lejeeraukset. Teknillisesti
käytetty r. sisältää aina hiiltä, usein myös
muita epämetalleja ja metalleja.
Rikinpitoisuus saa tako-r:ssa aikaan haurautta
 |
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
