Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Rimpi-Rintatiehyt
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Rimpi. Rimpiletto on veden vaivaama
lettosuo, jonka sammalkasvillisuus on niukka
ja heinäkasvillisuus runsaampi kuin varsinaisilla
letoilla. Rimpineva on nevasuo, jolla
niukka sammalkasvillisuus, mutta usein niin runsas
sarakasvillisuus, että sitä voidaan niittää. R.-nevat
ja r.-letot liittyvät toisiinsa ilman selvää
erotusta. Molemmat yleisiä Lapissa ja Pohjois-Suomessa.
— Rimpi, sarja-r. (Butomus umbellatus),
savipohjaisissa joissa, järvissä y. m. s. vesissä
kasvava komea, n. 1 m:n korkuinen 1-sirkkainen
kasvi; lehdet tasasoukat, vaaleanpunaiset
kukat sarjassa vanan latvassa.
Rimskaja, kunta Aunuksessa,
Äänisjärven koillisrannalla.
Rimskij-Korsakov, Nikolaj
(1844-1908), ven. säveltäjä. Säveltänyt
sinfonisia runoelmia („Sadko", „Scheherazade",
viimeksimainittu sovitettu baletiksi),
oopperoita y. m. R.-K:n sävellykset ovat
värikkäitä ja sisältävät runsaasti
kansallisia sävelaiheita.
Rinck, Christian (1770-1846),
saks. urkusäveltäjä ja -taituri, jonka
„Urkukoulua" käytetään laajalti opetusvälineenä.
Rindell [-e’l], Arthur
(s. 1852), suom. maanviljelyskemisti,
maanviljelyskemian ja -fysiikan prof. Helsingin
Yliopistossa 1900-19. Turun ruots. yliopiston
varakansleri. Julk.: „Maanviljelyskemian
ja maanviljelysfysiikan oppikirja" (1920),
„Lannoitus" (1924).
Rindfleisch [rintflaiš], Eduard von
(1836-1908), saks. lääkäri, patologian
prof. Zürichissä, Bonnissa ja
Würzburgissa, uusvitalismin perustaja.
Ring, Barbra (s. 1870), norj.
kirjailijatar. Teoksia suomen.: nuorisokirjat
„Anna-Kaarina", „Peik", „Tertit", „Metsähiiri"
y. m., romaanit ,,Neito", ,.Tiellä", „Kaksi"
y. m. — Ring, Lauritz Andersen
(s. 1854), tansk. taidemaalari. Kuvannut maalaiselämää.
Ringerike, maanviljelys- ja
teollisuus-seutu Kaakkois-Norjassa Tyrifjordin
järven pohjoispuolella.
Ringköbing [-’kö-], samannimisen
amtin pääkaup. Länsi-Jyllannissa,
samannimisen vuonon rannalla. 4,000 as.
Ringsted, kaup. Sjællandissa
Tanskassa. Luostarikirkko 1100-luvulta.
5,000 as.
Rinmanninvihreä, vihreä väriaine,
luultavasti kobolttisinkaattia, CoZnO2,
syntyy kobolttioksidin ja sinkkioksidin
yhteensulaessa.
Rinnakkaiskulut, paralleelit,
mus., johtuvat siitä, että kaksi ääntä
kulkee samaan suuntaan, pysyen saman
intervallin välimatkalla toisistaan.
Pitkittyvät terssi- ja seksti-r. soivat
miellyttäviltä, mutta niiden vaikutus on
pintapuolinen. Kvintti- ja oktaavi-r:ssa äänet
sulavat yhteen, kadottaen itsenäisyytensä
(n. s. kvintti- ja oktaavivirheet).
Rinnakkaiskytkentä, sähköt., ks.
Galvaaninen paristo.
Rinnakkaissävellajit, mus.,
muodostavat sävelten melodisen ja harmonisen
rakenteen perustuksen. R:ksi sanotaan
duuri- ja mollisävellajia, joilla on
yhteinen sävelala (ja siis yhteinen
etumerkintö), esim. C-duuri ja a-molli.
Rinnankorkeus, metsänh.,
sovinnaisesti 1,3 m:n mittaväli
puunrunkoa myöten maasta lukien.
Rinnastetut lauseet, lauseita, jotka
toistensa suhteen ovat itsenäisiä ja
yhdenarvoisia. R. l. (ja lauseenosat)
yhdistetään toisiinsa rinnastavilla
konjunktsioneilla tai seuraavat toisiaan ilman
konjunktsionia.
Rinne, Juhani (s. 1872),
muinaistutkija, Muinaistieteellisen Toimikunnan
(Kansallismuseon) osastonjohtaja v:sta
1920. Johtanut us. kirkkojen, m. m.
Turun tuomiokirkon restauroimistyötä.
Teoksia: „Suomen keskiaikaiset mäkilinnat" I.
Rinologia, rhinologia (kreik.),
nenää ja sen tauteja koskeva lääketieteen haara.
Rinta, korkeampien selkärankaisten
rintakehän tukema vartalon etuosa. —
Rintakehä, korkeampien selkärankaisten
rintaonteloa ympäröivä luu- ja rustosuojus,
jonka muodostavat kylkiluut ja rintalasta.
— Rintalasta, useimpien
selkärankaisten rintakehän etuosassa
oleva luu, johon kylkiluut yhtyvät.
Erittäin voimakas on lintujen r., muilla
linnuilla paitsi strutsilinnuilla on siinä
korkea harja lentolihasten kiinnitystä
varten. Ihmisen r. on pitkäveteinen, litteä
3-osainen luu, johon solisluut ja 7 ylintä
kylkiluuparia kiinnittyvät. — Rintanikamat,
kaulanikamia seuraavat selkärangan nikamat,
imettäväisillä 12. R:iin liittyvät kylkiluut.
— Rintaontelo, selkärankaisten
ruumiinontelon yläosa, pallean erottama
vatsaontelosta. Sen tukena on rintakehä.
R:ssa ovat keuhkot ja sydän.
Rintaperillinen ks. Perillinen.
Rintasuojus ks. Ampumahauta.
Rintatauti, keuhkotauti.
Rintatiehyt, imusuonista yhtynyt
tiehyt, johon imuneste kokoontuu
vatsaontelon elimistä, alaraajoista ja
yläruumiin vasemmalta puolelta. Ihmisen r.
alkaa toisen lannenikaman kohdalta, kulkee
aortan oikealla puolella ja laskee
kaulassa solislaskimoon.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
