- Project Runeberg -  Pieni Tietosanakirja / III. Masku - Sanomalehti /
1331-1332

(1925-1928) [MARC]
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Runous-Ruoansulatuskanava

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)


satu yhteen, vaan leikkaavat toisiansa,
syntyy jako l. sesuura. Pitkissä säkeissä
tavataan määrätyllä kohdalla säännöllinen
pysähdys l. tahtilepo, joka jakaa säkeen
kahtia. — Tärkeimmät antiikkiset r:t ovat:
heksametri l. kuusimitta, pentametri l.
eleginen l. viisimitta, sapfolainen,
alkaiolainen, asklepiadinen r. ja
jambinen trimetri l. senaari.
Romaanisille kielille ominaisista r:ista ja
säkeistölajeista mainittakoon: italiasta
peräisin olevat tertsiini, ottava rima l.
stanza ja sonetti, ranskasta aleksandriini
ja rondeau, espanjasta redondilla; germ.
kieliin kuuluvista r:ista taas: alk. engl.
silosäe l. blank verse, alk. saks. knitteli
l. ketjusäe.

Runous l. runotaide, se
kaunotaiteen haara, joka käyttäen kieltä
välikappaleena tarjoaa lukijan tai kuulijan
mielikuvitukselle kirkastuneen kuvan
sisäisestä tai ulkonaisesta maailmasta.
R. on joko runomitallista tai
suorasanaista. Syntymätavan ja -laadun
puolesta erotetaan toisistaan kansanrunous
ja taiderunous. Esitystapansa puolesta
r:n tuotteet jaetaan lyriikkaan,
epiikkaan
ja draamaan,
kuitenkin ilman jyrkkiä rajoja.

Runousoppi l. poetiikka,
runouden teoria, se estetiikan osa, joka
järjestelmällisesti tekee selkoa runouden
olemuksesta, sen eri muodoista ja
ilmaisukeinoista, sen suhteista toisiin taiteisiin
sekä sen eri lajeista. R. sisältää myös
sääntöjä runon rakenteesta l. tekniikasta.
R:eja ovat kirjoittaneet m. m.
Aristoteles, Horatius („Ars poetica")
ja Boileau-Despréaux. [Müller-Freienfels
(saks., 1921); Wrangel (ruots., 1912);
Godenhjelm (1920); Juvelius (1921).]

Runsaudensarvi, kierteinen, kukilla
ja hedelmillä täytetty sarvi, ylitsevuotavan
runsauden tunnuskuva.

Runsoro l. Ruwenzori, vuoriryhmä
Itä-Afrikassa, Albert Edwardin järven ja
Albertin järven välissä, Belgian Kongon
ja Ugandan rajalla. Suuria jäätiköitä.
Korkein huippu 5,120 m yli merenp.

Runö, Ruhnu (ks. t.).

Ruoansulatus, suussa, mahalaukussa
ja suolistossa tapahtuva ruoan muuttuminen
sellaiseen muotoon, että se voi
imeytyä vereen. Siinä erotetaan mek. ja
kem. valmistelu. Edellisen suorittavat
pääasiassa hampaat, sitäpaitsi sisältyy
siihen suuontelossa, mahalaukussa ja
suolistossa tapahtuva ruoan sekoittuminen.
Kem. valmistelun suorittavat r.-kanavaan
liittyvien rauhasten nesteet, jotka
sisältävät liukenemattomia ravintoaineita
hajoittavia käyteaineita l. entsyymejä.
Niistä sekoittuu ruokaan ensinnä
syljessä oleva ptyaliini, joka muuttaa
tärkkelyksen sokeriksi. Mahalaukussa
ruoka mahanesteen vaikutuksesta ja
mahalaukun seinämän lihasten vatkaamana
muuttuu vellimäiseksi ruokasulaksi
(chymus). Mahaneste (ks. t.)
sisältää veteen liuenneina suolahappoa,
pepsiiniä, juoksutinta
ja lipaasia;
sen kokoomus vaihtelee melkoisesti ruoan laadun
mukaan. Pepsiinin vaikutuksesta valkuaisaineet
hajoavat peptoneiksi, lipaasi muuttaa vähässä
määrässä rasvoja glyseriiniksi ja
rasvahapoiksi, juoksutin hajoittaa kaseiinin
albumooseiksi ja parakaseiiniksi, jonka
viimeksimainitun pepsiini hajoittaa
edelleen. Mahalaukusta ruokasula joutuu
jonkun ajan — joka vaihtelee aterian
laadun mukaan, ei kumminkaan yleensä
ole pitempi kuin 5 tuntia — kuluttua
ohutsuoleen, missä siihen sekoittuu
emäksistä haimanestettä l. mahasylkeä ja
sappea. Haimanesteessä on kolmea
käyteainetta: 1) trypsiiniä, joka
hajoittaa valkuaisaineet peptoneiksi,
peptideiksi ja aminohapoiksi, 2)
steapsiinia, joka hajoittaa rasvat
glyseriiniksi ja rasvahappojen alkalisuoloiksi
ja 3) amylaasia, joka muuttaa
tärkkelyksen sokeriksi. Sapessa olevat
sappihappojen (glykokoli- ja taurokolihappojen)
alkalisuolat liuottavat rasvahappoja
ja näiden alkalisuoloja. Ohutsuolessa
erittyvässä suolinesteessä on invertaasi-,
maltaasi-
ja laktaasi-nimisiä
käyteaineita. Liuenneet, imeytymiskelpoisiksi
„sulaneet" ravintoaineet imeytyvät sitten
ohutsuolen sisäpintaa samettimaisena nukkana
peittävien n. s. suolenpiiden kautta
(imettäväisillä ja linnuilla) ruumiiseen,
jolloin rasva kulkeutuu lymfasuonia myöten
ja sokeri ja valkuaisaineiden hajautumistulokset
joutuvat suoraan vereen. Sulamattomat ainekset,
esim. selluloosa, poistuvat ruumiista
ulostuksina. Ruokaa, joka sisältää paljon
tämmöisiä aineita, sanotaan vaikeasti
sulavaksi; toisinaan tätä nimitystä
käytetään ruoasta, joka pysyy kauan
mahalaukussa, mutta lopulta kumminkin sulaa.

Ruoansulatuskanava, se putkisto,
jonka kautta eläimen ottama ravinto
kulkee ruoansulatustoimintaa varten ja
tämän kestäessä. Onteloeläimillä ja
eräillä loismadoilla ei varsinaista r:aa
ole. Useimpien selkärankaisten r:ssa
voidaan erottaa seuraavat osat:
suuontelo (jossa ruoansulatuseliminä
kieli ja hampaat), nielu, ruokatorvi.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Jul 3 22:05:35 2016 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/pieni/3/0728.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free