Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Ruotsi - Ruotsin Akatemia - Ruotsin kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
miltei rajattomaksi. Sotalaitos pantiin
kuntoon (vrt. Ruotujakolaitos).
Oikeudenhoidon ja hallinnon aloilla
saatiin aikaan entistä parempi järjestys.
Kirkkolaki säädettiin 1686. Kaarle
XII:n (1697-1718) aikana Tanskan,
Puolan ja Venäjän 1700 aloittamassa
suuressa pohjan sodassa R. menetti
suurvalta-asemansa ja laajoja alueita, m. m.
Itämerenmaakunnat ja osan Suomea 1721
Uudenkaupungin rauhassa Venäjälle. N. s.
vapauden l. säätyvallan aikana (1718-72),
joka seurasi mahtavuuden aikaa (1617-1718)
kuninkaan valta vv:n 1719 ja 1720
hallitusmuodoilla supistettiin
mitättömäksi, ja hallitusvalta oli
valtaneuvoskunnalla, joka puolestaan oli
riippuvainen säädyistä. Valtiopäivillä olivat
„hatut", jotka nojasivat Ranskaan, ja
„myssyt", jotka aikakauden lopulla
olivat Venäjän johdettavina, vuorotellen
enemmistönä. Vapaudenajan alussa
elinkeinoja edistettiin, uusi lakikirja
hyväksyttiin 1734; huomattavin valtiomies oli
Arvid Horn. Sitten hatut aloittivat sodan
Venäjää vastaan 1741, mutta Turun
rauhassa oli R:n luovutettava Kymijoen ja
Saimaan itäpuolella oleva osa Suomea
nyk. Viipurin läänin lisäksi, joka oli
menetetty jo 1721. Ulriika Eleonooraa
(1719-20) seurasi hänen puolisonsa
Fredrik I (1720-51) ja häntä
Gottorpin sukua (hallitsi 1751-1818) oleva
Aadolf Fredrik (1751-71).
Viimeksimainittu koetti esiintyä itsenäisesti
neuvoskuntaa vastaan, mutta valtiopäivät
päättivät 1755, että jos kuningas kieltäytyi
allekirjoittamasta neuvoskunnan päätöksiä,
sai se käyttää kuninkaan nimileimasinta.
Puoluelahjomisen ja ulkovaltojen sekaantumisen
aiheuttamasta alennustilasta valtakunnan pelasti
Kustaa III (1771-92), joka hankki
kuninkuudelle suurimman osan sen
entistä valtaa ja jonka hallitusaika oli
sivistyksellistä nousukautta, mutta
alkuajan uudistuksista huolimatta päättyi
yleiseen tyytymättömyyteen. Kustaa
IV Aadolf (1792-1809) menetti
vallankumouksessa kruununsa, sittenkuin
venäläiset olivat valloittaneet Suomen ja
valmistautuivat hyökkäämään R:iin. Kaarle
XIII:n (1809-18) aikana sota Venäjää
vastaan päättyi 1809 Haminan rauhaan,
jossa R. luovutti Suomen. Kruununperilliseksi
valittiin ransk. marsalkka Bernadotte,
hallitsijana Kaarle XIV Juhana
(1818-44). Hänen aikanaan R. sai Norjan
1814. Rauhallinen kehitys on jatkunut
niinikään Bernadotte-sukuisten Oskar I:n
(1844-59), Kaarle XV:n (1859-72),
Oskar II:n (1872-1907) ja Kustaa V:n
(v:sta 1907) hallitessa. V. 1866 saatiin
aikaan eduskuntalaitoksen uudistus. Nelisäätyisten
valtiopäivien sijaan tulivat kaksikamariset.
Norja itsenäistyi 1905. Vv. 1918-21 R. koetti
anastaa Ahvenanmaan. Viimeaikaisista
pääministereistä mainittakoon Branting,
nykyinen (v:sta 1926) on C. G. Ekman
(s. 1872). [Hildebrand-Stavenow (ruots., v:sta 1919).]
Ruotsin Akatemia (ruots. Svenska
akademien), per. 1786 Kustaa III:n
toimesta Ranskan Akatemian mallin
mukaan. Jäseniä 18, tunnuslause „snille
och smak" (nero ja aisti).
Ruotsin kieli ja kirjallisuus. 1. Kieli.
Skand. kielten itäskand. ryhmään kuuluva ruotsi
jaetaan kahteen kehitysjaksoon, muinaisruotsiin
ja nykyisruotsiin. Edellisessä on kolme
jaksoa: 1) riimukirjoitusten ruotsi (n. 825-1225),
2) klassillinen muin.-ruotsi (n. 1225-1375) ja
3) nuorempi muin.-ruotsi l. keskiruotsi (n. 1375-1525).
Sen päälähteet ovat riimukirjoitukset (ks. t.)
ja lat. kirjaimin kirjoitetut käsikirjoitukset,
kuten maakuntalait ja eräät legendakokoelmat.
Nykyisruotsissa on kaksi jaksoa: vanhempi
(1526-1732) ja nuorempi (v:sta 1732),
rajana Dalinin (ks. t.) „Argus". [Saxén-Almark
(koulukielioppi 1925); Cannelin (sanakirjoja 1920
ja 1921).] — 2. Kirjallisuus.
Riimukirjoituksista päättäen on Ruotsissa pakanuuden
aikana ollut myytillisiä ja hist. kansanrunoja.
Keskiajalla kirjoitettiin legendoja, hymnejä,
kronikoita ja maakuntalakeja. Huomattavin
kirjailijapersoonallisuus on Birgitta.
Uskonpuhdistusajan merkittävimmät
kirjailijat ovat Olaus ja Laurentius
Petri, historiantutkijat Olaus
Magni ja J. Messenius sekä
runoilija Wivallius. Mahtavuuden ajan
pääkirjailijat ovat Stiernhielm, Lucidor,
Suomesta siirtynyt Frese ja Olof
Rudbeck. 1700-luvun tiedemiehistä on
Linné mainehikkain. Eteviä runoilijoita
on pitkä sarja; uuden runouden vars. aloittaja
von Dalin, Hedvig Charlotta Nordenflycht,
suom. Creutz, Gyllenborg,
Bellman sekä Kellgren,
Oxenstierna, Adlerbeth,
Leopold, jotka kuuluvat voltairelaiseen
s. o. kylmän järjenmukaisuuden ja terävän
kriitillisyyden suuntaan, ynnä Thorild
ja Lidner, jotka kuuluvat
rousseaulaiseen, s. o. mielikuvituksen
vapautta ja tunteiden oikeutusta
puolustavaan suuntaan, ja edelleen Anna Maria
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
