Pieni Tietosanakirja / III. Masku - Sanomalehti / 1387-1388 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sacra-Sade

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Sacra (lat.), pyhät esineet, pyhäköt;
pyhät menot, jumalanpalvelus.

Sacramento [engl. äänt. säkrəme’-].
1. Joki Yhdysvalloissa, Kalifornian
valtiossa, yli 600 km pitkä, laskee San
Franciscon lahden vieressä olevaan Suisun
Bayn lahteen. — 2. Kalifornian valtion
pääkaup., Yhdysvalloissa, S.-joen
varrella. 70,000 as.

Sacrificium (lat.), uhri, kat. messu-uhri.
— Sacrificium intellectus, „ymmärryksen
uhraaminen", oman vakaumuksen alistaminen kirkon
arvovallan alle. — Sacrilegium, pyhyyden tai
pyhäkön häväiseminen.

Sacri ministerii kandidaatti (lat.),
lyh. Sacr. min. cand. tai SMK., „pyhän
pappisviran kandidaatti", jumaluusopin
erotutkinnon suorittanut henkilö, jota ei
ole vihitty papiksi.

Sade, sanan laajemmassa merkityksessä =
kosteussato, ahtaammassa = nestemäinen kosteussato.
Kun pilvien vesipisarat tai jäähiukkaset ovat
tiivistymisen ja yhteenkasvamisen kautta tulleet
niin suuriksi, etteivät enää voi leijailla
ilmassa, rupeavat ne putoamaan alas, ja
s. alkaa. Aivan pienetkin vesipisarat
pyrkivät painonsa takia laskeutumaan,
mutta heikkokin nouseva ilmavirtaus
kykenee kumoamaan niiden putoamisen.
S.-pisaroiden läpimitta vaihtelee 0,1-6 mm,
tavallisimmin 1-3 mm (vrt. Pisara).
— Jähmeä s. on lumikiteitä, lumirakeita
ja rakeita. Eri lajien muodostuminen
riippuu siitä, kuinka paljon ilma siinä
olevan kosteuden vallitessa voi ylikyllästyä
jäähän nähden. Kun ilma veteen nähden
on kyllästymiskohdassa l. kastepisteessä,
on se näet jäähän nähden ylikyllästetty.
Kun ilman kosteus jäähän nähden on
kyllästetty tai vähän sitä suurempi,
muodostuu täysinäisiä kiteitä;
ylikyllästymisen voimistuttua muodostuu
alkuperäiseen kiteeseen liittymisen kautta
lumikiteitä. Kun ylikyllästyminen yhä
edelleen kasvaa siinä määrin, että ilma
siinä leijaileviin alijäähtyneessä tilassa
oleviin vesipisaroihin nähden tulee
kyllästetyksi, vieläpä ylikyllästetyksi,
kehittyy lumirakeita, jotka muodostuvat
nopeiden tiivistysilmiöiden kautta nousevassa
ilmavirtauksessa.

S. muodostuu ylöspäin kohoavassa ilmassa, joka
noustessaan jäähtyy ja kastepisteen saavutettuaan
alkaa muodostaa veden tiivistymistuotteita. Jos
ilma noustessaan ei saa eikä menetä minkään
ilmiön kautta lämpöä, laskee sen lämpötila
n. 1 asteen joka 100 m:n nousulle.
Tiivistymisen alettua hidastuttaa tässä
ilmiössä vapautunut lämpö lämpötilan
alenemista, 1 m³ vesihöyryllä
kyllästettyä ilmaa erottaa, jäähtyessään 1 asteen,
seuraavat vesimäärät:

Lämpötila:	—10°	0°	+10°	20°	30°
Vesimäärä:	0,17	0,33	0,57	0,98	1,59 g.

S.-määrä ilmoitetaan tav. mm:ssä
(vaakasuoralle maanpinnalle kertyneen
vesikerroksen paksuutena, = 1 m²:n alalle
satanut määrä litroissa). Jähmeänä
tullut s. on sulatettava vedeksi.
Vastasataneen lumen korkeus on 7-10 kertaa
suurempi kuin vastaavan vesimäärän
korkeus. S.-määrän mittaamiseen käytetään
sademittareita (ks. t.) ja itsemerkitseviä
sademittareita. — Kun jollakin
paikkakunnalla on pitempi aika tehty
säännöllisesti s.-mittauksia, voidaan niistä
laskea s.-määrän summat vuosittain ja
kuukausittain, niiden päivien lukumäärä,
jolloin s:ta on tullut vähintään 0,1 mm ja
vähintään 1,0 mm, ja s:n voimakkuus.
Lisäksi johdetaan erilaisia s:n luonnetta
kuvaavia tekijöitä, kuten suurimmat ja
pienimmät s.-määrät eri aikoina, s:n
vaihtelevaisuus ja rankkuus, sateiset ja
kuivat ajat y. m. — Paikkakunnan
s.-määrän suuruus ja jakautuminen vuoden
mittaan riippuu monista seikoista.
Erittäin runsaita s:itä saadaan vuoristojen
rinteillä, joita vasten puhaltavat kosteat
ja lämpimät tuulet. Vuoriston
pakoituksesta nousee ilmavirtaus ylöspäin ja
luovuttaa silloin suurimman osan
kosteuttaan s:na. Siitä syystä ovat Euroopassa
Norjan ja Brittein saarten länsirannikot
hyvin sateisia; niinpä on Norjan
länsiosissa vuotuinen s.-määrä 1,200-2,000 mm.
Sitävastoin sama ilmavirtaus
sivuutettuaan vuoriston harjan alkaa
laskeutua ja lämmetä tuulen suojapuolella,
jolloin ilman vesihöyrynottokyky suurenee.
Siksi vallitsevan tuulen suojapuolella
olevassa vuoristo-osassa on vähäsateista
(sateensuoja), kuten esim. Ruotsin
lähinnä Köliä olevissa länsiosissa. Kostea
merituuli lisää alavillakin rantaseuduilla
s.-määrää, koska ilmakerrosten
hankauksen lisäytyessä maan epätasaisuuksia
vasten ilmaa kasautuu rannikkojen
lähistölle, mistä seuraa kohoavia ilmaliikkeitä
ja runsaampia s:itä. Niinpä on Suomen
suurin vuotuinen s.-määrä maan
lounaiskolkassa Kemiön saaren ja Helsingin
välillä.

Troopilliset s:t johtuvat voimakkaan
auringonpaisteen aikaansaamasta kosteiden
ilmakerrosten noususta. S:ita on

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>