Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Saksa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Böömin protestantit, jotka valittivat,
että keisari Mathias (1612-19)
loukkasi heille myönnettyä uskon vapautta,
nousivat kapinaan, ja näin alkoi
kolmikymmenvuotinen sota (ks. t.). Se
päättyi Ferdinand III:n (1637-57) aikana
1648 Westfalenin rauhaan (ks. t.). —
Westfalenin rauhasta Saksan liiton
perustamiseen 1648-1815. Leopold I:n
(1657-1705) aikana Ludvig XIV anasti
Strassburgin y. m., Josef I:n (1705-11)
seuraajan Kaarle VI:n (1711-40)
aikana valtakunnalta riistettiin Puolan
perintösodassa Lothringen, joka 1766
joutui Ranskalle. Kaarle VI:n tyttären
Maria Teresian tultua Itävallan
hallitsijaksi ja Fredrik II:n (1740) noustua
Preussin valtaistuimelle nämä valtiot
iskivät yhteen Itävallan perintösodassa.
Keisariksi valittiin Baijerin
vaaliruhtinas Kaarle VII (1742-45) ja
sitten Maria Teresian puoliso Frans I
(1745-65). Pian tapahtui Itävallan ja
Preussin välillä uusi yhteentörmäys
seitsenvuotisessa sodassa (1756-63). Josef
II:n (1765-90) yrityksen liittää Baijerin
Itävaltaan ja vahvistaa keisarin valtaa
Fredrik II sai estetyksi Baijerin
perintösodalla (1778-79) ja 1785
muodostamallaan ruhtinasliitolla. Frans II:n
(1792-1806) noustua valtaistuimelle Ranska
1792 aloitti Itävaltaa vastaan sodan,
johon Preussikin otti osaa. Itävallan ja
Preussin jatkuva kilpailu vaikutti, että
vaikka Ranskaa vastaan 1793 oli
muodostunut ensim. suuri liittokunta, ranskalaiset
Campo Formion rauhassa 1797 anastivat
Reinin länsipuolella olevat S:n alueet;
niiden ruhtinaitten, jotka tämän takia
menettivät maita, tuli saada korvausta
Reinin itäpuolelta. V. 1798 alkoi
Ranskaa vastaan toisen liittokunnan sota.
Mutta Lunévillen rauhalla (1801)
vahvistettiin Campo Formion rauha, ja
korvauskysymys järjestettiin 1803 siten,
että kaikki hengelliset ruhtinaskunnat
(paitsi Mainz) sekulariseerattiin (tehtiin
maallisiksi) ja useimmat valtakunnan
kaupungit mediatiseerattiin (ks.
Mediaatti), s. o. annettiin samoin kuin
lakkautetut hengelliset ruhtinaskunnat
Reinin länsipuolella alueita menettäneille
maallisille ruhtinaille. Kolmannen
liittokunnan sodassa 1805 Etelä-S:n valtiot
liittyivät Ranskaan, ja Pressburgin
rauhan jälkeen 16 Länsi- ja Etelä-S:n
valtiota yhtyi Reinin liitoksi (ks. t.).
Tämän johdosta Frans II, joka 1804 oli
ottanut Itävallan keisarin arvonimen,
1806 luopui saks.-roomal. keisarikruunusta.
Vanha S:n valtakunta oli näin
muodollisestikin lakannut olemasta.
Vv:n 1806-07 sodassa Napoleon voitti
Preussin, joka Tilsitin rauhassa menetti,
paitsi suurinta osaa puolalaisia maitansa,
Elben länsipuolella olevat alueensa.
Viimeksi mainituista y. m. alueista
muodostettiin Westfalenin kuningaskunta
Napoleonin veljelle Jéromelle. V. 1809
Napoleonin ja Itävallan välillä käyty sota
vahvisti Napoleonin asemaa S:ssa, ja 1810
hän tehdäkseen mannermaansulkemuksen
tehokkaammaksi yhdisti S:n Pohjanmeren
rannikon ja Lyypekin välittömästi
Ranskaan. Preussissa valmistauduttiin
sisäisillä uudistuksilla uuteen sotaan
Napoleonia vastaan. Kun hän 1812 oli
menettänyt „suuren armeijansa"
Venäjällä, liittyi Preussi 1813 hänen
vihollisiinsa. Näin alkoi S:n vapaussota.
Napoleonin kukistuttua annettiin
vallankumouksen sodissa Ranskaan yhdistetyt
S:n osat takaisin saks. valloille (vrt.
Wienin kongressi). S:n silloiset
39 valtiota muodostivat 1815 keskenään
S:n liiton. — Saksan liiton
perustamisesta 1815 v:een 1871. Liiton
nimellisenä päämääränä oli S:n sisäisen ja
ulkonaisen rauhan turvaaminen ja sen valtioiden
itsenäisyyden puolustaminen. Todellisuudessa
se oli vain ruhtinaiden liitto.
Liiton edustuslaitos, Mainin Frankfurtissa
koolla oleva liittokokous, toimi Pyhän
Allianssin taantumuksellisessa hengessä.
Sen johdosta syntynyt tyytymättömyys
puhkesi heinäkuun vallankumouksen
jälkeen 1830 levottomuuksiin. 1830-luvulla
syntyi S:n tulliyhdistys, johon lopulta
yhtyivät melkein kaikki S:n valtiot paitsi
Itävalta. 1840-luvulla vapaamielistä
vastustusliikettä rohkaisi Ranskan
helmikuun vallankumous 1848. Maalisk. 1848
kokoontui Frankfurtiin S:n yhteyden
aikaansaamiseksi n. s. esiparlamentti, ja
sen päätöksen mukaisesti toukokuussa
yleisen äänioikeuden pohjalla valittu
kansalliskokous. Tämä asetti keskushallituksen
ja valtionhoitajan, minkä jälkeen
liittokokous hajosi. Kansalliskokouksessa
1849 valmistui uusi valtakunnan
perustuslaki, jonka mukaan S:sta oli tuleva
perinnöllinen keisarikunta, mutta
kysymys S:n valtakunnan uudistamisesta
raukesi. S:n liitto uudistettiin. Kun
Preussi ja Itävalta olivat yhteisesti 1864
riistäneet Tanskalta Slesvigin ja
Holsteinin, joutuivat ne niistä riitaan, ja 1866
puhkesi niiden välille sota. Praagin
rauhassa 1866 Itävalta suostui siihen,
että Preussi sai laajentaa aluettansa
Pohjois-S:ssa, että S:n liitto hajoitettiin ja
että Mainin pohjoispuolella olevista
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
