Pieni Tietosanakirja / IV. San Remo - Öölanti / 29-30 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Savilahti-Saviteollisuus

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Savilahti, ent. kirkkopitäjä, jonka
kirkko oli nyk. Mikkelin paikalla,
mainittu jo 1329.

Savinajoki, Oulankajokeen
vasemmalta laskeva lisäjoki Kuolajärven
pitäjässä. Kaunis rotkolaakso.

Savinkov [sā-], Boris Viktorovitš
(1879-1925), ven. vallankumousmies.
V. 1917 apulaissotaministerinä, toimi
sitten bolsevikkeja vastaan, palasi 1924
Venäjälle ja pidettiin „anteeksipyynnöstään"
huolimatta vankeudessa, jossa kuoli.

Savio, rautatiepysäkki Helsingin-Keravan
rataosalla, Tuusulan kunnassa, 26 km
Helsingistä. Teollisuuslaitoksia.

Savipuoli, erilaisten kuivien,
täplittäin esiintyvien ihotautien, m. m.
hilserohtuman (pityriasis)
kansanomainen nimi.

Savitaipale, kunta Viipurin läänissä,
Etelä-Savossa; 530,8 km², 8,269 as. (1927).

Savitar, int. auringonjumala.

Saviteollisuus l. keraaminen
teollisuus käsittää tuotteiden
valmistuksen saviseoksista polttamalla.
Raaka-aineista puhtaimmat ovat kaoliinit,
jotka poltettuina muuttuvat valkeiksi.
Tavalliset savilajit sisältävät kalkki-,
alkali- ja rautayhdistyksiä, joista
jälkimmäiset poltettaessa värjäävät
esineet kellertäviksi tai punaisiksi.


Saviteollisuuden lieskauuneja.
Alempi Kasselin uuni.
A tulipesä, B savupiippu,
C vetoputket.

— Arvokkaimpiin teoksiin raaka-aine
puhdistetaan ja sen ominaisuuksia
parannetaan liettämällä, pakkasessa
muhentamalla tai varastoissa „mädättämällä".
Lisäaineina käytetään šamottia ja
kvartsihiekkaa tai piikivijauhoa, jotka
vähentävät kutistuvaisuutta, sekä maasälpää ja
marmori-, kalkkisälpä- tai liitujauhetta,
jotka sisältävät kalsiumkarbonaattia ja
edistävät sulamista. — Saviesineet
valmistetaan massasta muovailemalla tai
valamalla, myös puristamalla. Muovailtaessa
käytetään n. s. savenvalajanpyörää, jonka
pyörivällä pöydällä käsin ja šablonien
avulla pyöreitä savitavaroita sorvataan.
Nyk. käytetään tähän tarkoitukseen konevoimalla
käyviä savisorveja. Astioita valmistetaan
myöskin valamalla saviliejua kipsimuotteihin,
joitten seiniin savi kerääntyy. Kun kerros
on riittävän paksu, kaadetaan loppulieju
pois, ja esine irroitetaan muotista.
Esineet ovat kuivattavat varovasti, jotteivät
halkeilisi. — Savitavara poltetaan
lieskauuneissa, joissa poltettavat esineet eivät
tule yhteyteen polttoaineen kanssa. Liekki
niissä on joko nouseva, laskeva tai
vaakasuoraan kulkeva (Kasselin uuni).
Polttoaineen säästämiseksi sovitetaan
2-3 uunia päällekkäin. Polttoaine palaa
joko arinalla tai kaasugeneraattorissa,
jolloin uunissa palaa kaasu.

Yleinen s.-tuotteiden jako on seuraava:

I. Tiiviit savituotteet. 1) Murtopinta
valkoinen, läpikuultava. — a) Oikea
(kova) posliini, valmistetaan
kaoliinista, maasälvästä ja kvartsista.
Poltetaan kahdesti. Raakapoltossa (950° C)
tulee esine lujaksi ja koossapysyväksi,
mutta huokoiseksi. Semmoisenaan toisen
kerran poltetaan taide-esineet, jotka
tulevat rosopintaisia mutta tiiviitä
(biskviiposliini). Käyttöesineet sitävastoin
lasitetaan samantapaisilla mutta helpommin
sulavilla aineilla, kuin mistä itse ovat,
ja poltetaan (kypsyyspoltto, 1,350-1,450° C).
Värit poltetaan esineisiin 3:nnessa poltossa
(700-850° C). — b) Pehmeä l. luuposliini
poltetaan alemmassa lämmössä (1,290-1,330° C),
josta syystä sen raaka-aineksiin
sekoitetaan helpommin sulavia aineita
(luutuhkaa y. m.). Parolainen posliini
(pariaani) on lasittamaton ja väriltään
kellahtava, norsunluun värinen. Monet
kiinal. ja jap. posliinit kuuluvat
pehmeihin posliineihin. Sèvres’in posliinit
ovat savettomia, keinotekoisista seoksista
valmistettuja. — 2) Murtopinta
valkoinen tai värillinen, mutta
läpikuultamaton (kiveistavarat,
Mettlachin laatat, Wedgwoodin tuotteet).
Halvat kiveistavarat, ruukut, maljat ja
kannut ovat harmaata, keltaista tai
ruskeaa massaa; niiden lasitus
aikaansaadaan heittämällä suolaa polttouuniin.
Tähän ryhmään kuuluvat haponkestävät
putket ja astiat.

II. Huokoiset savituotteet. 1) Hieno
fajanssi on kovaa ja valkoista,
valmistetaan savesta ja kvartsista; usein
lisätään maasälpää ja liitua. Poltetaan
kuten posliini, mutta alemmassa lämmössä.´
Lasitusaineena on lyijy- tai booriyhdistyksiä.
— 2) Halpa fajanssi on murtopinnaltaan
kellertävä tai punertava. Massa tehdään kalkin-
tai liidunsekaisesta savesta. Yleisimpiä
tuotteita ovat kaakelit ja majolikatavarat
(ks. Kaakeli ja Majolika).
— 3) Savenvalajan tavarat lasitetaan

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>