Pieni Tietosanakirja / IV. San Remo - Öölanti / 147-148 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Siitoseläin-Siiviläputket

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

uuden yksilön ruumiinsoluissa. —
Eläinten s. tapahtuu joko vedessä (n. s.
ulkoinen s.: useilla vedessä elävillä
selkärangattomilla, useimmilla kaloilla ja
sammakkoeläimillä) tai, parittelun jälkeen,
munajohtimessa (n. s. sisäinen
s.: kaikilla niillä eläimillä, jotka
munivat kuorellisia munia tai synnyttävät
eläviä poikasia). Munasolun ympärillä
parveilee lukuisia siittiöitä, joista ensiksi
munasoluun ehtinyt tunkeutuu siihen,
minkä jälkeen sukusolujen tumat
sulautuvat yhteen ja näin hedelmöittynyt
munasolu alkaa jakautua. — Kasvien s.
on hyvin erilaista eri kasviryhmissä.
Useiden levien sukusolut ovat keskenään
samanlaiset (kuten myös on laita
eräiden yhtyvien alkueläinten) ja ne
yhtyvät yhtymäitiöksi, josta
uusi yksilö alkaa kehittyä. Toisilla
levillä sekä sammaleilla ja sanikkaisilla
sukusolut ovat erilaistuneet liikkumattomiksi
munasoluiksi ja pienemmiksi,
liikkuviksi siittiöiksi,
joita munapesäkkeistä erittyvät
aineet (liekokasveilla sitruunahappo,
saniaisilla omenahappo, lehtisammalilla
ruokosokeri) kemiallisesti ärsyttämällä
ohjaavat munasoluun. Siemenkasvien s.
on siitepölyhiukkasesta kasvavan
siiteputken hedelmöittävien tumien
yhtyminen alkiorakossa sijaitsevan munasolun
tumaan ja alkiorakon keskitumaan (vrt.
Siitepöly). vrt. myös
Lisääntyminen, Munasolu, Perinnöllisyys,
Siittiö ja Sukusolut.

Koppisiemenisen kasvin siitos, a alkiorakko, b siiteputki, PS siiteputki, S apusolu, EiK munasolun tuma, EK keskituma, A vastapuolen solut, MK hedelmöittävät tumat, VK siitepölyhiukkasen tuma.

Siitoseläin, eläinkannan lisäämiseksi
ja parantamiseksi valittu kotieläinyksilö.
S:iksi valitaan sellaiset, joissa halutut
ominaisuudet ovat kehittyneet mahdollisimman
hyvin.

Siitoskato, apogamia, semmoinen
kasvin lisäytyrnistäpä, jolloin sukusolut
eivät toimi, vaan niiden lähellä olevat
solut kasvavat ilman siitosta niiksi
muodostumiksi, jotka normaalisesti syntyvät
siitoksen tuloksena: eräillä saniaisilla
syntyy itse saniaiskasvi alkeisvarsikon
soluista (eikä munasolusta), eräissä
siemenkasveissa syntyy alkioita alkiorakon
soluista (eikä munasolusta).

Siitoslehdet, emilehdet (ks. t.) ja
heteet (ks. Hede).

Siittiö l. siemensolu,
koiras-puolinen sukusolu. Eläinten s:t
(spermatotsooit) syntyvät koiraspuolisissa
sukupuolirauhasissa, kiveksissä, ja joutuvat
ulos ruumiista erityisiä tiehyitä myöten
tav. siemennesteessä (ks. t.). Sidenmuoto
on hyvin vaihteleva; tav. niissä voidaan
erottaa 3 osaa: paksu pää (jossa tuma),
kaula l. keskikappale ja liikuntovälineenä
toimiva pitkä pyrstö. Ihmisen s:n pituus
on n. 0,05 mm, yhdessä mm³:ssä
siemennestettä on laskettu olevan yli 60,000 s:tä.
— Myös kasvien hedelmöittäviä soluja
sanotaan s:iksi, mikäli ne ovat liikkuvia
ja selvästi erilaisia kuin naaraspuoliset
sukusolut. Tällaisia s:itä
(spermatotsoideja l. anterotsoideja), jotka
syntyvät erikoisissia s.-pesäkkeissä l.
anteridiumeissa, on us. levillä sekä
sammalilla ja sanikkaisilla, käpypalimiilla
ja ginkgo-puulla. Niiden liikuntovälineinä
on tav. värekarvoja.

Siittiöpesäke, anteridium,
itiökasvien, myös käpypalmujen ja ginkgon,
lisääntymiselin, jossa siittiöt kehittyvät.
vrt. Siittiö.

Siivet ovat lentoelimiä, joita on
useimmilla hyönteisillä, linnuilla ja
lepakoilla ja joita oli eräillä muinaisajan
matelijoillakin. Hyönteisten s., joita on
tav. 2 paria, joskus 1 pari (tällöin
toinen pari surkastunut) ovat litteitä,
kahden toisiinsa liittyneen kitiinikalvon
muodostamia levyjä, joita tukevat
vahvemmin kitinoituneet verisuonia,
ilmaputkia ja hermoja sisältävät siipisuonet.
Toisinaan ovat molemmat siipiparit
lentimiä, toisinaan taas takasiivet
lenninsiipiä ja etusiivet niitä suojaavia
peitinsiipiä. Lintujen s. ovat
muuttuneita eturaajoja. Käsivarren luut ovat
pitkät, ranne-, kämmen- ja sormiluut
surkastuneet (sormia 3). S:n lenninpinnan
muodostavat käteen ja kyynärvarteen
liittyvät sulat. Lepakkojen s. ovat
muodostuneet etu- ja takaraajojen
sekä ruumiin kupeen väliin venyneestä
ihopoimusta.

Siivettömät, Apterygota (ks. t.).

Siiviläputket, putkilokasvien
johtojänteiden nilaosassa olevia, etupäässä
valkuaisaineita kuljettavia solusulautumia.
Ne ovat muodostuneet soluriveistä, joiden
poikittaiset väliseinät, siivilälevyt,
ovat reiällisiä.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>