Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Siperialainen hernepuu-Siperian suomalaiset
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Ilmasto on jo Länsi-S:ssa mantereista
ja Itä-S:ssa se on erittäin jyrkkää
mannerilmastoa. Tammikuun lämpötila
on melkein koko S:ssa alle —20° C,
Verhojanskissa, jota pidetään maapallon
pohjoisena pakkasnapana, se on —51,2° C
(alin mitattu lämpötila —69,8° C),
heinäkuun keskilämpö +15° C ja vuoden
—17,2° C. Kasvillisuus on pohjoisessa
tundraa, keskellä metsää (taiga), jossa
leimaa antavina mänty, kuusi, lehtikuusi,
sembra, koivu ja haapa. Eläimistö ei
lajeiltaan sanottavasti eroa Euroopan
vastaavien kasvillisuusalueiden eläimistöstä.
Oravia, kärppiä ja soopeleita pyydetään
turkiksiksi, joet ovat kalaisia.
Väestön suuri enemmistä on venäläisiä.
Alkuasukaskansoista tärkeimmät ovat
tataarit, jakuutit, tunguusit, burjaatit,
ostjakit, voguulit, samojedit sekä arktiset
kansat jukagiirit, tšuktšit, eskimot ja
korjakit. Elinkeinot. Eteläosissa on
maanviljelys tuottoisaa (vehnää, kauraa),
karjanhoitoa harjoitetaan aroilla (nautakarjaa,
lampaita, vuohia) ja tundroilla (poroja).
Kalastus (varsinkin lohikalojen) on
tärkeä. Mineraaleja on runsaasti, mutta
vuorityötä harjoitetaan verraten vähän.
S:n rata, joka kulkee halki maan
Uralista Vladivostokiin (6,485 km pitkä,
valmistui 1904), on taloudellisesti tärkeä,
mutta sen merkitystä alentaa melkoisesti
haararatojen puute. — Ennen Venäjän
vallankumousta oli S. Venäjän karkoitusalue,
johon lähetettiin sekä valtiollisista
syistä että karkeammista rikoksista
tuomittuja, myös Suomesta. — Kaupunkeja:
Omsk, Tomsk, Toboljsk, Irkutsk, Jakutsk,
Habarovsk, Vladivostok, Krasnojarsk.
Historia. S:n valloituksen panivat
alulle Stroganovit, jotka 1574 saivat
Iivana Julmalta luvan perustaa
linnoituksia S:n jokien varsille suojatakseen
Uralin itäpuolella olevia alueitaan ja
turkistavarakauppaansa. Stroganovit
ottivat palvelukseensa Jermak-nimisen
kasakkapäällikön, joka tunkeutui Irtyšin
toiselle puolelle asti ja tarjosi
valloittamansa alueen Iivana Julmalle. Vaikka
tataarit sittemmin voittivat Jermakin,
ei se sanottavasti viivästyttänyt
kasakkain etenemistä. 1600-luvulla oli S:n
valloitus saatettu loppuun, lukuunottamatta
Amurinmaata, jonka Venäjä sai 1858.
S:n valloittamista ei kuitenkaan
seurannut sen asuttaminen; valloituksen
turvaamiseksi vain perustettiin
kasakkakyliä sopiville paikoille. [Karjalainen,
,,Siperian matkoilta" (1921).]
Siperialainen hernepuu ks. Hernepuu.
Siperiankuusi, pihtakuusi (ks. t.).
Siperian suomalaiset. Siperian
suomalaissiirtolat ovat Ryžkova (Toboljskin
kuvernementin Tjukalinskin piirissä,
Omskista 220 km luoteeseen, ks. kuvaliitettä
Aasia 1), Eugene (Ryžkovasta
koilliseen), Bojarka (Ryžkovasta
pohjoiseen) ja Omin siirtola eli Helsinki
(125 km Omskista itään) Länsi-Siperiassa
sekä Verhne-Suetuk (65 km Minusinskista
kaakkoon) ja Turku (lähellä Vladivostokia)
Itä-Siperiassa. Suomalaisia oli
1902 näissä siirtoloissa Turkua
lukuunottamatta 1,354, 1914 n. 2,100 henkeä;
us. siirtoloissa suomalaiset eivät ole
enemmistönä. Pääelinkeinona on maanviljelys
tai karjanhoito, Verhne-Suetukissa
käydään myös töissä kultakaivoksissa.
Ennen maailmansotaa suomalaiset olivat
hyvin toimeentulevia, sekä henkinen ja
siveellinen elämä tyydyttävä suom.
koulujen ja Siperian suom. papin ansiosta.
V:sta 1863 on S. s:ia varten palkattu
suom. pappi, 1885 määrättiin hänen
asuinpaikakseen Omsk. Rovasti J. Granö toimi
Siperiassa 1885-91 ja 1902-13.
Suomalaisia tuli Siperiaan sotavankeina
1700-luvun alussa, mutta olivat jäljettömiin
hävinneet, kun Inkeristä maaorjuutta
pakoon lähteneet suomalaiset 1802
perustivat Ryžkovan siirtolan, josta muut
Länsi-Siperian siirtolat ovat saaneet
kantaväestönsä. Suomen suomalaisia alkoi
Siperiaan saapua 1826, jolloin sinne
alettiin lähettää kuolemaan tuomittuja,
pakkotyöhön armahdettuja pahantekijöitä
sekä irtolaisuudesta y. m. tuomittuja,
jotka ennen rangaistusajan päättymistä
pyysivät päästä Siperiaan uudisasukkaiksi.
V:een 1888, jolloin Siperiaan
lähettäminen Suomesta lakkautettiin, oli
sinne toimitettu 880 pakkotyöläistä ja
2,356 uudisasukasta. [J. Granö, „Kuusi
vuotta Siperiassa" (1893); J. G. Granö
(Fennia 22, 1904-05 ja Terra XXV, 1913);
Wrede, „Siperiassa 30 vuotta sitten (1923).]
 |
Om-siirtola rukoushuoneilleen Siperiassa. |
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
