Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sosiaalihallitus-Sosialismi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
myös sen kansainvälisyys, mikä on
vienyt eri internatsionaalien (ks. t.)
perustamiseen. — Suomessa työväenliike alkoi
1880-luvulla. Seur. vuosikymmenellä
rupesi sosialismi saamaan jalansijaa
kaupunkien työväen keskuudessa. V. 1899
perustettiin „Suomen työväenpuolue",
joka sittemmin otti nimen „ Suomen
sosiaalidemokraattinen puolue". Edustajia
valtiopäivillä: 80 v:sta 1919, 53 v:sta
1922, 60 v:sta 1924, 60 v:sta 1927.
Pää-äänenkannattaja: Suomen Sosialidemokraatti.
[Herkner, „Työväenkysymys" (1909); v.
Schoultz (ruots., 1924).]
Sosiaalihallitus. Sosiaaliasiain
yhtenäistä johtoa, valvontaa ja edistämistä
varten perustettiin 28/12 1917 annetulla
asetuksella S. 30/12 1922 annetulla lailla
S. lakkautettiin ja sen tehtävät
siirrettiin Sosiaaliministeriölle, S:n
tilasto-osaston tehtävät siirrettiin
sosiaalitilastollisena osastona Tilastolliseen
Päätoimistoon.
Sosiaaliministeriö ks. Valtioneuvosto.
Sosiaaliministeriön raittiusosasto on
Sosiaaliministeriön yhteydessä toimiva
erityinen osasto, jonka toimialaan
kuuluvat valtion raittiuspolitiikkaa ja
alkoholiliikettä koskevat asiat (Asetus,
s. r:sta 30/1 1923).
Sosiaalinen (lat.), yhteiskunnallinen.
— Sosiaalipolitiikka, yhteiskuntapolitiikka.
Sosiaalitoimituskunta ks. Senaatti.
Sosiaalivakuutus, työväenvakuutus.
Sosiaalivaltuutetut. Sosiaaliministeriöön
on asetettu kaksi s:ua, joista toinen
on määrätty työnantajain ja toinen
työntekijäin luottamusta nauttivista
henkilöistä. S. kutsutaan Sosiaaliministeriöön,
milloin sosiaaliministeri harkitsee sen
tarpeelliseksi, tietojen, neuvojen ja
lausuntojen antamista varten, milloin
käsitellään periaatteellisia tai muuten
tärkeitä kysymyksiä (Valtioneuvoston
päätös 30/12 1922).
Sosialireformiyhdistys, yhteiskunnallisia
parannuksia harrastava seura, aiemmin Suomen
Työväensuojelus- ja Sosiaalivakuutusyhdistys,
Helsingissä, per. 1909.
Sosialismi (lat.), aatesuunta, joka
pyrkii asettamaan nykyisen, pääasiassa
yksityisomaisuuteen perustuvan
yhteiskuntajärjestyksen sijalle uuden,
periaatteellisesti yhteisomaisuuden pohjalle
rakentuvan yhteiskuntajärjestyksen; myös itse
tämä uusi järjestys. S:n päämääränä on
sellainen asiaintila, että samalla kuin
kaikki yhteiskunnan jäsenet ovat yhtä
velvoitettuja ottamaan osaa yhteiskunnan
työhön, he myös ovat yhtä oikeutettuja
ottamaan osaa tämän työn tulosten
nautintaan, joten toinen yhteiskunnan osa
ei voi käyttää hyödykseen toista.
S. (kollektivismi) ja
kommunismi esiintyvät yleisessä
kielenkäytössä samaa merkitsevinä käsitteinä.
Voimme kuitenkin erottaa ne toisistaan
sanomalla: kommunismin. vallitessa
yhteiskunnan tuotannon tulokset jaetaan
semmoisinaan (luonnossa) yhteiskunnan
jäsenille, sosialistisessa yhteiskunnassa
tuotteita ei jaeta suorastaan luonnossa,
vaan siten, että yhteiskunta myöntää
jokaiselle rahassa, jos kohta vain
aatteellisessa rahassa, määrätyt tulot, joiden
rajoissa jokainen saa vaatia itselleen ne
tuotteet, jotka itsekukin katsoo tarvitsevansa.
Omaisuusyhteisyyden aate on vanha
asia. Jo Platon asetti sen teoksessaan
„Valtio" hallitsevan luokan yhteiselämän
ihanteeksi; se esiintyi alkukristillisyydessä,
keskiajan kansanliikkeissä, kasteen-uudistajilla
ja kirjailijoilla sellaisilla kuin Thomas
More ja Campanella (ks. n.). Mutta vasta
kapitalismin päästessä entistä
voimakkaammin kehittymään 1800-luvun
alkupuolella, ilmestyivät uudenaikaiset
sosialistiset teoriat. Niissä voidaan
erottaa kaksi suuntaa: ratsionaalinen
l. utooppinen ja historiallinen l.
realistinen s. Edellisen
mukaan ihmiskunta oli saavuttava onnen
ja sopusoinnun tilan panemalla toimeen
Jumalan alkuansa säätämän luonnollisen
järjestyksen, jonka ihmiset olivat
turmelleet keinotekoisilla laitoksillaan (esim.
yksityisomaisuudella). Ratsionaalisista
sosialisteista mainittakoon: ransk. F. N.
Babeuf, Ch. Fourier, E. Cabet, engl.
R. Owen, saks. W. Weitling. Hist. s:n
edustajain mukaan s. oli toteutettavissa
vain määrättyjen hist. edellytysten
vallitessa, mutta samalla he olivat sitä mieltä,
että nämä edellytykset olivat olemassa
juuri nykyisessä kapitalistisessa
yhteiskunnassa. He koettivat siis johtaa s:n
nykyisistä oloista väittäen, että nykyisen
yhteiskunnan täytyy kehittyä sosialistiseksi.
Tämän suunnan edustajia olivat m. m.
ransk. Saint-Simon ja hänen oppilaansa
(vrt. Saint-simonismi), L. Blanc,
saks. K. Marx, Fr. Engels, F. Lassalle
(ks. n.). Näistä on vaikutusvaltaisin ollut
Marx. Kun aikaisempi s. pysyi yleensä
vieraana työväen pyrinnöille, on marxilaisuus
päässyt vallitsemaan melkein koko
nykyaikaista työväenliikettä. Marx on
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
