Full resolution (TIFF)
- On this page / på denna sida
- Suomalaiset-Suomalaisten muinaisuskonto
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Suomalaiset. 1. Valtiollisessa
suhteessa kaikki Suomen kansalaiset kieleen
katsomatta. — 2. Kaikki suomen kieltä
puhuvat. S. asuttavat koko Suomen
(lukuunottamatta eräitä rannikkoalueita
Pohjanmaalla ja Uudellamaalla sekä
Ahvenanmaata ja osaa Varsinais-Suomen
saaristosta) sekä Suomeen rajoittuvia
Venäjän, Ruotsin ja Norjan alueita.
Siirtolaisina s:ia on asettunut
Pohjois-Amerikkaan sekä jonkinverran Austraaliaan,
Etelä-Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan.
Alk. rangaistusvankeina s:ia joutui
Siperiaan. Nyk. lienee s:ia kaikkiaan
n. 3,4 milj. Suomessa oli 1920 s:ia
2,754,228, Venäjällä 1921 115,912,
Ruotsissa 1920 29,028, Norjassa 1920 10,123,
Yhdysvalloissa 1920 265,472, Kanadassa
1911 15,497, Austraaliassa 1920 545.
— S. ovat maahamme siirtyneet kahta
tietä. Karjalaisheimon pääosa on tullut
Karjalan kannasta myöten,
varsinaissuomalaiset ja hämäläiset taas ovat
tulleet maamme länsiosiin Virosta Suomenlahden
poikki. Läntisestä haarasta
muodostuivat myöhemmin uusmaalaisten,
satakuntalaisten ja pohjalaisten heimot,
savolaiset taas karjalaisasutuksesta, johon
sekaantui hämäläisiä uudisasukkaita.
Ennen s:n siirtymistä maamme
länsiosiin asui täällä germaanilaista väestöä,
joka sittemmin sulautui s:iin. Sen
antropologiset ominaisuudet (ruumiin
pituus ja pitkäkalloisuus) ilmenevät
länsiosien suomalaisväestössäkin, kuten
allaolevasta taulukosta huomaa:
| Pituus | Pääkallon indeksi |
Varsinaissuomalaiset . . . | 168,5 | 79,4 |
Satakuntalaiset . . . | 168,5 | 80,4 |
Uusmaalaiset . . . | 168,0 | 80,5 |
Eteläpohjalaiset . . . | 167,8 | 80,0 |
Hämäläiset . . . | 167,7 | 80,9 |
Savolaiset . . . | 165,4 | 81,3 |
Karjalaiset . . . | 165,2 | 82,2 |
Pohjoispohjalaiset . . . | 164,3 | 82,6 |
Suomen nykyinen väestö on monipuolisen
verisekoituksen tulos. Aikojen
kuluessa on s:n (jotka luetaan n. s.
suomalais-ugrilaisiin kansoihin) ja
germaanilaisten kansojen kesken tapahtunut
yhtämittaista rotusekoitusta, ja suuri osa
Suomen kansaa on näin muodostunutta sekarotua.
Suomalaisten Kemistien Seura,
Helsinki, per. 1921.
Suomalaisten muinaisuskonto oli,
sikäli kuin siihen vielä on voitu
perehtyä, vainajien sekä elollistettujen
luonnonesineiden ja luonnonvoimien palvontaa.
Arvokkaimpia lähteitä ovat olleet
Agricolan Psalttarin esipuheessa (päin. 1551)
oleva hämäläisten ja karjalaisten jumalain
luettelo, jonka suorasanainen ruotsink.
alkulähde on 1928 löydetty Upsalan
yliopiston kirjastosta, sekä kansanrunous,
etenkin loitsut. Uudempi tutkimus on
kuitenkin tavannut varmempia
pakanuuden peruja kansantavoissa, taioissa,
uskomuksissa ja muistotiedoissa. Myös on
naapurikansain: balttilaisten,
skandinaavilaisten ja vähän venäläistenkin
vaikutusta s. m:oon havaittavissa.
— Taivaanjumalan syrjäyttää
suomalaisten uskonnossa ukkosjumala. Runoissa
esiintyvä nimi Ilmarinen l. Ilmari
on alkujaan sama tai vaan jumala kuin
votjakkien Inmar. Epäilemättä sama
merkitys on aikoinaan ollut Jumalalla,
kuten tšeremissien Jumo (= taivas,
taivaanjumala, myös jumala) osoittaa,
— Ukkosjumalaa ovat itämerensuomalaiset
nimittäneet eri nimillä: ukko, ukkonen,
isänen, pitkäinen, pitkämöinen y. m. ja
kuvitellut häntä vanhukseksi. Ukon
palvomisesta kertoo jo Agricola, että tämä
„antoi ilman ja vuodentulon".
Maassamme on viime aikoihin asti
paikoittain vietetty „Ukon vakkoja".
Määrättynä päivänä kevätkesällä tapettiin
Ukolle uhriksi oinas, minkä lihaa y. m.
ruokavaroja tuohisissa vietiin
Ukonvuorelle. Agricola mainitsee myös
ukkosenjumalan puolison, Raunin. —
Tuulenjumalaa loitsuissa puhutellaan
monin nimityksin: tuulen ukko,
tuulen akka tai tuuliämmä.
Luultavasti on tuulenjumalalle
entisaikoina myös uhrattu ja kuviteltu
tuulenpesiä hänen asunnokseen. — Aurinkoa
on Raja-Karjalassa palvottu kumarrellen
päivän nousuun päin. Yleisempi tapa
on ollut uuden kuun tervehtiminen
onnentoivotuksineen. — Tultakin on
loitsuissa puhuteltu. Suomalaiset ovat
koettaneet rajoittaa tulipaloa
ympärikulkemalla, ja ensim. tulen virittäminen
uudessa kodissa on ollut tärkeä
toimitus. Helka- ja juhannustulilla on ollut
puhdistava merkitys. — Virolaisten
veden palvonnasta on tietoja jo v:lta
1644. Vedenjumaluudelle omistettuja
mainesanoja ovat veden kuningas,
isäntä, ukko, veden l. meren
emäntä, akka y. m. Useimmiten
vedenhaltija esiintyy ihmisen kaltaisena
olentona: näkki, karjalaisten
vetehinen. Vedenhaltijoihin on luettu
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Project Runeberg, Mon Dec 11 15:16:43 2023
(aronsson)
(diff)
(history)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/pieni/4/0209.html