- Project Runeberg -  Pieni Tietosanakirja / IV. San Remo - Öölanti /
407-408

(1925-1928) [MARC]
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Suomenkieliset Tieto-Sanomat-Suomen kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)


luonnonääniset l. onomatopoieettiset verbit,
joita voidaan muodostaa erittäin runsaasti
(kahisee, kohisee, kihisee, kuhisee, kähisee,
köhisee).
12) Yhdistettyjen verbien puute.
13) Sanaliitoista l. sanayhtymistä ovat
huomattavat substantiivien ja
postpositsionien liitot (pöydän alla);
postpositsionit, jotka ovat alkujaan itsenäisten
sanojen taivutusmuotoja, vastaavat
muiden kielten prepositsioneja. 14) Verbin
kiellon ilmaiseminen sanaliitolla, jossa
kieltosana on taivutettuna, mutta verbi
taivuttamatta (en tule, et tule j. n. e.).
— Melkoinen osa mainittuja s. k:n
tunnusmerkillisiä ominaisuuksia johtuu
kantasuomesta, useat niistä vielä paljoa
kauempaa.

Suomenkieliset Tieto-Sanomat,
ensim. suomenk. sanomalehti, ilmestyi 1776;
näytenumero ilmestyi Turussa syysk. 1775
nimellä „Suomalaiset Tieto-Sanomat".
Toimittaja Antti Lizelius (ks. t.).

Suomen Kiinteistöpankki ks. Kiinteistöpankki 2.

Suomen Kirjailijaliitto ks. Kirjailijaliitto.

Suomen kirjallisuus. Sillä tarkoitetaan
niitä Suomen kansan hengentuotteita, jotka ovat
säilyneet kirjoitettuina tai painettuina, niihin
luettuna myöskin muistitiedon tallentama kansanrunous.
Kielellisessä suhteessa se jakaantuu
suomenkieliseen ja ruotsinkieliseen, mutta
siihen kuuluu myös latinank. teoksia.

Pakanuuden aika. Vaikka painetun
kirjallisuuden historia Suomessa alkaa vasta
uskonpuhdistuksen aikakaudella,
ulottuvat suom, kansanrunouden juuret
pakanuuden aikaan. Tutkimus on osoittanut,
että Kalevalan runomitta (ks. t.), joka
on yhteinen vir. ja suom. kansanrunoudelle,
on peräisin alkusuom. ajalta. Niin
ollen on ilmeistä, että jo silloin oli myös
olemassa suom. runoutta. Vanhimpina
kansanrunoutemme kotipaikkoina
pidetään Länsi-Suomea ja Viroa, ja jo
varhaisina aikoina näyttää siihen tulleen
vaikutuksia toiselta puolen liett. ja slaav.,
sekä taas germ. ja skand, taholta.
Eepillisten ainesten ohella oli mahdollisesti
jo silloin lyyrillistä, sananlasku- ja
loitsurunoutta sekä satuja.

Katolinen keskiaika (n. 1154-1523).
Kat. keskiajalla kansanrunoutemme sai
uutta eloa ja väriä kristinuskosta ja
länsimaisesta sivistyksestä.
Muinaistarullisten runojen lisäksi syntyi
balladintapaisia lauluja, kristillisperäisiä
legendoja, jopa joku historiallinenkin
runoelma. Myöskin loitsu-, sananlaskuja
saturunous jatkui. Suom. kansanrunoudella,
semmoisena kuin se kohtaa meitä vuosisatoja
myöhemmin muistiinkirjoitetuissa Kalevalan ja
Kantelettaren runoissa, loitsuissa y. m. tuotteissa,
on suuressa määrin keskiaik. leima,
Pakanalliset ja kristilliset käsitykset ovat
monella tavoin toisiinsa sekaantuneina.
Pakanuuteen viittaavat jumalolennot,
loitsuainekset j. n. e. Kristinuskon
värittämiä taas ovat kuvitelmat tuonelasta ja
haudantakaisesta elämästä, madonnamaiset
äitityypit y. m., vaikka tämän nojalla
on vaikea ratkaista, mihin aikaan runot
ovat syntyneet, pakanuus kun säilyi vielä
vuosisatoja kristillisellekin ajalle.
Keskiajan ritarirunous ominaisine
ylimyksellisine piirteineen ja rakkausaiheineen on
sitävastoin jäänyt jokseenkin vieraaksi.
Kansanrunouden kehitys ei päättynyt
keskiajalla, vaan jatkui runojen siirtyessä
paikkakunnalta paikkakunnalle,
sukupolvesta sukupolveen siihen hetkeen asti,
jolloin sen tuotteita muistiin merkittiin.
Näin ollen siinä on havaittavissa eri
kerrostumia, joista nuorimmat suuresti
eroavat vanhemmista. — Puhtaasti kirjallisia
muistomerkkejä keskiajalta on Suomessa
vähän: eräitä latinankielisiä virsiä ja
koululauluja („Piæ cantiones"), messukirja
„Missale aboense" (pain. 1488),
piispain kronikka sekä ruotsiksi
käännettyinä joukko pyhimyslegendoja y. m.
uskonnollisia tuotteita, joita
viimeksimainittuja 1400-luvun lopulla ruotsinsi
Naantalin munkki Jöns Budde,
Suomen kielen kirjallinen viljely keskiajalla
supistuu muutamien kirkkorukouksien
suomennoksiin sekä yksinäisiin sanoihin
ja lauseparsiin, joita tavataan asiakirjoissa.

Uskonpuhdistuksen aika (1523-1640).
Uskonpuhdlstusi, joka korotti kansankielen
jumalanpalveluksen kieleksi, aiheutti myös
suomen kirjakielen ja suom. kirjallisuuden
syntymisen sekä suuntasi sen viljelyn
hengelliselle alalle. Suomenk. kirjallisuuden
perustaja on Turun piispa Mikael Agricola.
Hänen aikalaisiaan olivat lainsuomentaja
„herra Martti" ja käsikirjan ja messun
kääntäjä Mathias Johannis, joiden
teokset ovat säilyneet vain käsikirjoituksina.
Vähäistä myöhemmältä ajalta ovat Ljungi
Tuomaanpojan
lainsuomennokset. Ensim.
suom. virsikirjan toimitti J. Suomalainen
l. Finno
ja uuden lisätyn laitoksen
Maskun kirkkoherra Hemming Henrikinpoika,
joka myös on suomentanut kokoelman
katolisaikaisia lat. virsiä ja koululauluja.
Kaksiosaisen postillan toimitti suomeksi


<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 17:50:13 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/pieni/4/0220.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free