Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Suomenkieliset Tieto-Sanomat-Suomen kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
piispa E. Sorolainen, tunnettu myös
katkismuksen tekijänä. Piispa
P. Juusten, joka on julkaissut latinaksi
postillan sekä aikakirjan Suomen piispoista,
toimi niinikään suomenk. hengellisenä
kirjailijana. — Uskonpuhdistusajan
suomenk. kirjallisuus vie voiton maassamme
samaan aikaan syntyneestä ruotsinkielisestä.
Tärkein ruotsink. kirjailija oli tähtientutkija
S. A, Forsius, tunnettu
almanakantekijänä sekä hengellisenä
runoilijana. Ruots. historioitsija
J. Messenius kirjoitti ruotsiksi
riimikronikan Suomesta. Tällä aikakaudella
syntynyt S. k. on painettu maamme rajojen
ulkopuolella, sillä Suomessa ei ollut
kirjapainoa.
Ruotsin mahtavuuden aika (1640-1720).
Yliopiston perustaminen Turkuun kohotti
suuresti opillista sivistystä ja vilkastutti
kirjallisia harrastuksia, joita m. m.
edistivät maahamme perustetut kolme
kirjapainoa. Samalla on aikakauden lopulla
havaittavissa ruots. aineksen
vahvistumista säätyläispiireissä sekä
kirjallisuudessa. Latinan kielen rinnalle alkaa
opillisen sivistyksen välittäjäksi kohota
ruotsi; suomi pysyy vain yhteisen
kansan ja sille aiotun uskonnollisen
kirjallisuuden kielenä. Ruotsink. kirjallisuus
on kuitenkin vielä Suomessa köyhää.
Kirkollinen oikeaoppisuus painoi leimansa
uskonnollisiin teoksiin. Runsain oli
1600-luvulla saarnakirjallisuus. Sitä
kartuttivat jumaluusoppineet I. Rothovius,
E. Svenonius sekä J. Gezelius
vanh. ja nuor., kumpikin monipuolisia
kirjailijoita, joiden aikaansaannoksista
on mainittava suuri ruotsink. raamattuteos
(U. T. ja V. T.), oppikirjoja sekä
suomenk. kansankirjasia. Henrik
Florinus toimitti parannetun Raamatun
suomennoksen. Tieteet kulkivat jumaluusopin
talutusnuorassa, varsinkin filosofia. Tällä
alalla esiintyy M. Vexionius
(aateloituna Gyldenstolpe),
monitieteilijä, joka on kirjoittanut ensim. maant.
kuvauksen Ruotsista ja Suomesta, ja
A. Thuronius, vanhan skolastisen
filosofian kannattaja. Taidemaalari ja
muinaistutkija E. Brenner perusti
Ruotsin rahatieteen ja kiinnitti huomiota
vanhojen germ. lainasanojen
esiintymiseen suomen kielessä. Lääkäri
E. Tillandz julkaisi ensim. luettelon
maamme kasveista. Yliopistoelämän yhteydessä
heräsi runoudenkin harrastus. Ensim.
runouden laji, jota Turun yliopistossa
viljeltiin, oli opettava koulu- ja
ylioppilasnäytelmä. Tunnetuimmat sen
edustajista olivat ruotsinmaalainen
J. Chronander, E. Kolmodin ja
P. Carstenius, jotka kirjoittivat kömpelöitä
näytelmäyrityksiänsä ruotsiksi, sekä
runotaiteen professori E. Justander l.
Juusti, jonka suomentama „Tuhlaajapoika"
esitettiin 1650. Etualalle kohosi
tilapäärunoilu, häihin, hautajaisiin y. m.
merkkitllaisuuksiin sepitetyt teennäiset
runotuotteet. Suomessa tähän aikaan
vaikuttaneista ruotsink. runosepistä oli
kuuluisin J. Paulinus (aateloituna
Lillienstedt). Muototaiturina oli
ruotsinmaalainen T. Rudeen etevä.
Ruotsink. hengellinenkin runous
Suomessa karttuu, ja siihen alkaa tulla
elävää tunnetta, joka voimakkaasti puhkeaa
ilmi Jakob Fresen runotuotteissa.
Niukassa suomenk. kirjallisuudessa on
tällä aikakaudella huomattava koko
Raamatun suomennoksen valmistuminen
1642, mikä vakaannutti suomen kielen
oikeinkirjoituksen pitkiksi ajoiksi, sitten
virsikirja (v:lta 1701), joka semmoisenaan
pysyi käytännössä v:een 1886, ja
koraalikirja (v:lta 1702). Suom. kirjallisuuden
merkittävin osa oli muutenkin hengellistä
laatua. Saarnoja kirjoitti m. m.
L. Tammelinus; virrensepittäjistä ovat
mainittavimmat J. Cajanus ja
E. Cajanus. Aikakauden etevin runotuote
suomen kielellä on M. Salamniuksen
kirjoittama messiadi „Ilo-Laulu Jesuxesta".
Vanhalla suom. runomitalla kirjoitettuja
ovat myös useimmat aikakauden suomenk.
tilapää- ja hist. runoista. Tilapäärunollijoista
on huomattavin G. Calamnius,
joka on tunnettu myös isonvihan
aikoja kuvailevien sururunojen tekijänä.
Hist, runojen sepittäjistä mainittakoon
A. Aschelinus, S. Lithovius ja
B. Vhael. Pari suomenk.
opetusrunoelmaakin syntyi tällä aikakaudella
vieraiden esikuvien mukaan. Toisen on
kirjoittanut G. Tuderus; toinen taas on
todennäköisesti Pirkkalan kirkkoherran
Jonas Mennanderin (1671-1719)
kirjoittama „Huonen-Speili" v:lta 1690.
— Harrastusta suomenkielen tieteelliseen
tutkimiseen alkoi ilmetä. Niin syntyivät
ensim. suomen kieliopit (Petræuksen 1649,
Martiniuksen 1689 ja Vhaelin 1733),
kaikki latinaksi, Henrik Florinus
toimitti 1678 vaatimattoman suom.
sanakirjan ja julkaisi 1702 kokoelman suom.
sananlaskuja, D. Juslenius ylisteli
nuoruudenteoksissaan Suomen maata ja
kansaa liioittelevalla isänmaanrakkaudella,
Vapauden aika (1720-72). Henkisessä
elämässä tapahtui jyrkkä muutos.
Valistus tuli ajan tunnussanaksi ja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
