Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Suomen sota 1808-09-Suomen sotaväki
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Suomen sota 1808-09. Ruotsin
kuningas Kustaa IV Aadolf vastusti
itsepintaisesti Napoleonia kieltäytyen
noudattamasta mannermaansulkemussääntöä.
Senjohdosta Napoleon Venäjän keisarin
Aleksanteri I:n kanssa tekü sopimuksen, jonka
mukaan Aleksanterin tuli pakottaa hänet
siilien sekä saada siitä palkinnoksi Suomi,
joka hänen tuli valloittaa. Kun Ruotsin
kuningas ei välittänyt Aleksanterinkaan
kehoituksista, alkoi sota. Helmik. 21 p.
1808 marssi osa rajan toiselle puolelle
koottuja venäläisiä joukkoja, joita
kaikkiaan oli 24,000 miestä, kreivi
Buxhoevdenin johdolla Kymijoen yli. Varustukset
olivat täällä huonot, eikä Ruotsista apua
riittänyt. Suomen oma sotaväki, yhteensä
n. 20,000 miestä, oli osaksi Viaporissa
6,750 miestä, Svartholmasisa 700 ja pieniä
joukko-osastoja Hankoniemellä ja
Karjalassa. Loput oli jaettu kahteen
armeijaosastoon, joista toinen oli Etelä-Suomessa
väliaikaisen ylipäällikön Klerckerin,
toinen Savossa J. A. Cronstedtin
komennossa. Venäläisten sotasuunnitelman
mukaan oli kolmelta taholta hyökättävä.
Yhden armeijan tuli valloittaa Svartholma
ja Viapori, toisen karkoittaa etelässä
oleva puolustusarmeijaja kolmannen Savon
kautta kulkea Oulun seuduille, jossa
muidenkin armeijaosaistojen piti yhtyä.
Etelässä oleva Suomen armeija, joka
venäläisten hyökätessä ei ollut ehtinyt kuin
osaksi kokoontua, vetäytyi pikku
kahakoiden jälkeen Hämeenlinnan seuduille,
jossa. Klercker aikoi ryhtyä taisteluun;
mutta kuninkaan määräämä ylipäällikkö
Klingspor saapui silloin, otti komennon
ja ohjeisiinsa vedoten peräytyi
yhtämittaa Pohjanmaalle asti, jonne myöskin
Savon joukko tuli. Siikajoella tapahtui
käänne, kun Adlercreutz voitti venäläiset
(18 p. huhtik.), sillä silloin alkoivat
venäläiset peräytyä. Revonlahdella saatiin
toinen voitto, ja Savon joukon uusi
päällikkö Sandels voitti Pulkkilassa ottaen
haltuunsa melkein koko Ruotsin Savon.
Ylivoiman tieltä hän peräytyi kuitenkin
Toivalan salmen taakse puolustusasemaan.
Koko Etelä-Suomi oli sillävälin joutunut
venäläisten valtaan. Svartholma antautui
maaliskuulla, ja Turkuun venäläiset
marssivat 22 p. maalisk. Viaporia, jonka
komentajana oli K. O. Cronstedt, oli
alettu piirittää kenraali van
Suchtelenin johdolla, joka sai Cronstedtin
(6 p. huhtik.) tekemään sellaisen
sopimuksen, että hän jättäisi linnoituksen, ellei
apua tulisi Ruotsista toukok. 3:nneksi
päiväksi. Tämän johdosta se antautui
4-6 p. toukok. Keväällä ja kesällä 1808
Suomen pääarmeija kulki eteläänpäin
venäläisten peräytyessä ja sai voittoja
Uudessakaarlepyyssä, Lapualla, Kauhavalla ja
Alavudella. Pohjanmaa ja Pohjois-Häme
joutui näin Suomen joukkojen haltuun.
Mutta kesän loppupuolella tällä taholla
toimivat venäläiset saivat uusia joukkoja
sekä uuden päällikön, kreivi Kamenskijn,
ja silloin täytyi Suomen joukkojen ruveta
jälleen peräytymään. Taisteltiin
Karstulassa, Ruonalla ja Juuttaalla (13 p.
syysk.). Vihdoin oli ratkaiseva taistelu
Oravaisissa (14 p. syysk.), jossa
Adlercreutzin 4,000-miehinen joukko joutui
tappiolle venäläisten 8,000 miestä
vastaan ja peräytyi pohjoiseen päin.
Aselepo tehtiin Lohtajalla (29 p. syysk.),
mutta lokak. lopulla alkoivat taas
sotatoimet, ja Suomen armeijan täytyi
jälleen kulkea pohjoiseen päin. Sinne
saapui myöskin Sandels saatuaan kuitenkin
sitä ennen voiton Koljonvirran
taistelussa (27 p. lokak.). Marraskuun 19 p.
Adlercreutz ja Kamenskij tekivät
aseleposopimuksen, jonka mukaan Suomen
armeijan tuli vetäytyä Kemijoen toiselle
puolelle. Kun venäläiset talven kuluessa
tekivät kolmelta taholta retkiä Ruotsin
puolelle — Ahvenanmeren ja
Merenkurkun yli sekä Tornion kautta —,
antautui se Seivissä (maalisk. 1809). Suom.
sotamiehet saivat palata kotiseuduillensa
luovutettuaan aseensa. Venäjän joukot
tekivät vielä retkiä Länsipohjaan, jossa
oli us. taisteluita, kunnes valtioiden
kesken tehtiin rauha Haminassa (17 p. syysk.
1809). Siinä Ruotsi luovutti Venäjälle
Suomen ja osan Länsipohjaa. Tornion- ja
Muonionjoet määrättiin rajaksi.
[Danielson-Kalmari) (1896); Schulman (1909);
Gripenberg (1908).]
Suomen sotaväki. Muinaissuomalaisten
keskuudessa jokainen vapaa mies
kantoi aseita. Samoin oli laita myös
Ruotsissa, missä jokainen asekuntoinen
vapaa mies oli velvollinen tarvittaessa
auttamaan kuningasta. Suomen jouduttua
Ruotsin valtaan sotalaitoksemme oli
saman kehityksen alainen kuin koko
valtakunnassa. Syntyi uusia sotaväen
kokoonpanon muotoja. Näitä oli
sotaväenotto, joka suoritettiin joko pää- tai
taloluvun mukaan ja oli voimassa vain
jalkaväen kokoonpanoon nähden.
Ratsupalvelukselle oli pohjana rälssi (ks. t.),
siten että jokainen, jolla oli maata, voi
vapautua verosta asettamalla valtakunnan
sotajoukkoon ratsumiehen ja hevosen.
Ratsuväki yhdistettiin yhdeksi joukoksi,
jota myöhemmin uudella-ajalla, kun
aatelin ratsupalvelus tarkemmin järjestettiin,
nimitettiin aatelislipulliseksi.
Kustaa Vaasan ja hänen poikiensa hallituksen
aikana sotaväenottoa lisättiin.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
