Pieni Tietosanakirja / IV. San Remo - Öölanti / 451-452 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Suomen Vapaa Lähetys - Suomen vapaussota

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Suomen Vapaa Lähetys, myös Suomen
Vapaakirkko, järjestäytynyt
1889. Seurakuntia 74, joissa jäseniä 2,614
(1927). Suomenk. saarnaajakoulu
Helsingissä, ruotsink. Tammisaaressa,
Harjoittaa lähetystyötä Kiinassa.
Äänenkannattajat Suomen Viikkolehti ja
Evangeliskt Vittnesbörd sekä Nuorten Todistus
(Christian Endeavour-yhdistysten
äänenkannattaja).

Suomen Vapaan Lähetyksen toimitalo Helsingissä.

Suomen vapaussota. S. v:aa
valmistavista toimenpiteistä oli tärkein
jääkäriliike, jota paitsi 1915 perustettiin
Sotilaskomitea ja Aktiivikomitea valmistamaan
isänmaan vapauttamista. V. 1917
saatiin Saksasta jokin määrä aseita sekä
suom. jääkäreitä avustamaan
suojeluskuntien perustamisessa. Suomen
itsenäiseksi julistaminen 6 p. jouluk. 1917 ei
aiheuttanut muutosta sosialistien
punakaartien ja maahan jääneen ven.
sotaväen mellastelussa, jonka takia Senaatti
hankki Eduskunnalta valtuudet lujan
järjestysvallan luomiseksi sekä julisti
vihdoin suojeluskunnat hallituksen
laillisiksi sotajoukoiksi. Sitä ennen oli osa
Sotilaskomiteaa siirtynyt Vaasaan, jonne
myös matkusti ylipäälliköksi nimitetty
kenraali G. Mannerheim ja jonne
4 Senaatin jäsentä siirtyi. Ennenkuin
järjestäytyminen, jonka oli alkuun
pannut kenraali Gerich, oli Pohjanmaalla
valmista, ryhdyttiin punaisten uhkaavan
käytöksen takia toimintaan.

Tammik. 25 p. Mannerheim oli antanut
käskyn, että 28 p:n vastaisena yönä oli
venäläiset riisuttava aseista Vaasassa,
Lapualla, Seinäjoella ja Ilmajoella, mikä
onnistuikin. Samana päivänä
vallankumous kaatoi Helsingissä hallituksen ja
Eduskunnan. Lyhyessä ajassa koko
Pohjanmaa sekä suurin osa Savoa ja
Karjalaa oli puhdistettu venäläisistä,
Oulu 3 p. helmik. ja Kuopio 8 p. helmik.
Karjalassa oli jo ennenkuin
Pohjanmaalla kahakoitu. Helsingissä
muodostunut suojeluskunta pääsi pakenemaan
kaupungista; osa vetäytyi paikallisten
suojeluskuntalaisten kanssa Porvoon
saaristoon, Pellinkiin (mistä he pääsivät
Viroon ja tulivat myöhemmin
saksalaisten kera Suomeen) ja osa Kirkkonummen
suojeluskunnan kanssa Sigurdsin tilalle;
viimeksimainitut joutuivat myöhemmin
saarroksiin ja punaisten vangeiksi
vapautuen vasta Helsingin valloituksessa.
Turun ja ympäristön suojeluskunnat
lähtivät Uudestakaupungista jäitse
Ahvenanmaalle, jossa valtasivat us. paikkakuntia,
mutta ruotsalaiset anastivat
Ahvenanmaan ja pidättivät omavaltaisesti
tärkeän kenraali Mannerheimin sähkösanoman,

Eri rintamat sodan alkupuolella.

sekä täten aiheuttivat, että retkikunta poistui
helmikuulla Ahvenanmaalta ja lähetettiin
Ruotsin kautta Satakunnan rintamalle.

Helmik. 5 p:n ja maalisk. 15 p:n
välinen aika oli suurempien sotaliikkeiden
valmistusaikaa. Helmik. 26 p, jääkärit
saapuivat Vaasaan. Heistä saatiin päällystöä
ja alipäällystöä, viimeksimainittua myös
Vöyrin koulusta. Helmik. 18 p. hallitus
julisti v:n 1878 asevelvollisuuslain vielä
voimassaolevaksi, ja siten saatiin
vapaaehtoisten lisäksi tarvittava sotilasaines
(värväys tuotti vain 3,500 miestä).
Vapaaehtoisia upseereja ja miehistöä
saapui varsinkin Ruotsista sekä jokin määrä
Tanskasta ja Norjasta, Saksasta eräitä
upseereita. Ruotsalaiset muodostivat n. s.
Ruots. Prikaatin. Aseiden ja
nimenomaan ammusten puute oli koko sodan
alkuajan suuri, vastustajalta ei niitä
puuttunut. Kenraali Mannerheimin
lähimpänä miehenä, esikuntapäällikkönä oli
maaliskuusta G. Theslöf, päämajoitusmestarina
H. Ignatius, etappipäällikkönä R. Walden,
edelleen Satakunnan rintaman päällikkönä
ruots. kenraali Linder, Hämeen rintaman
Wetzer, Savon rintaman Löfström (käytti
nimeä Toll), Karjalan rintaman Sihvo. Punaisten
joukkojen ylipäällikkönä oli jonkin aikaa
ven. eversti Svetšnikov, joskin
nimellisenä ylipäällikkönä oli Eero
Haapalainen; heidän muista päälliköistään
mainittakoon Ali Aaltonen, veljekset Rahja
ja Wesley. Joukkojen lukumäärä oli yli
100,000 miestä (sodan lopussa oli
yksistään vankeja 80,000). Punaisia auttoi
joku määrä venäläisiä.

Helmik. 22 p. valloitettiin Varkaus.
Eversti Hjalmarsonin yritys murtaa
punaisten linjat Heinolan kohdalla

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>