Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Suomi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
valvomaan kirkon ulkonaista järjestystä.
Turun yliopiston perustamisella oli
kotimaassa järjestetty tilaisuus valmistua
kirkon ja valtion palvelukseen.
Kaarle X Kustaan sotaisen
hallituksen aikana (1654-60) tsaari Aleksej
rikkoi rauhan. Venäläisten 1656
hyökätessä Käkisalmen läänin kreik.-katolilaiset
liittyivät heihin. Vaara saatiin
torjutuksi, mutta Karjala ja osa Savoa
hävitettiin. Sota loppui 1658 Vallisaaren
välirauhaan. Lopullinen rauha tehtiin 1661
Kardisissa, jossa rajat pysytettiin
entisellään. Käkisalmen lääni tuli tämän sodan
kautta entistä lähemmin liitetyksi
muuhun S:een, sillä sodan aikana oli suurin
osa sen kreik.-kat. väestöstä saanut
surmansa tai muuttanut Venäjälle, ja
luterilaisia siirtyi sijaan. Hallinnollisessa
suhteessa se muodosti Inkerinmaan kanssa
edelleenkin kenraalikuvernöörikunnan,
eikä sen asukkailla ollut oikeutta
lähettää edusmiehiä valtiopäiville.
Kaarle XI:n (1660-97)
holhoojahallitus oli heikko. Kun Kaarle XI itse
ryhtyi hallitsemaan ja sai täysivaltaisuuden,
pantiin Srssakin toimeen iso reduktsioni,
joten yksin täällä — Käkisalmen lääniä
lukuunottamatta — peruutetuista
lahjoitusmaista valtion tulot lisääntyivät
n. 200,000 hopeatalarilla. Sotalaitos
järjestettiin jo aikaisemmin alkuunpannun
ruotujaon pohjalla (ks. Ruotujakolaitos).
Järjestystä ylläpidettiin ja virkamiesten
toimia valvottiin ankarasti. Viljelystä
edistettiin autiotiloja asuttamalla ja
uudisasutuksella. Piispat, etenkin Juhana
Gezelius vanhempi toimittivat uskonnollista
kirjallisuutta ja vaativat papistoa pitämään
huolta lukutaidon opettamisesta. Kirkko,
jossa jäykkä oikeaoppisuus oli vallalla,
ylläpiti ankaraa kuria. Tälle rauhalliselle
kehitykselle tuottivat suurta tuhoa maatamme
1695-97 kohdanneet ankarat kadot ja niiden
jäljissä kulkeva puute ja taudit.
Kaarle XII:n hallituskausi
(1697-1718) oli raskasta sota-aikaa.
Venäläiset valloittivat Pähkinälinnan (1702) ja
Nevanlinnan, jonka paikalle tsaari alkoi
perustaa uutta pääkaupunkia Pietaria
(1703) sekä sen suojaksi varustaa
Retusaarta. Ylipäällikkö Cronhjorth erotettiin
(1703) ja J. Maijdell tuli sijaan. Hänen
onnistui estää venäläisiä valloittamasta
Viipuria, jota he piirittivät 1706, mutta
hänkin sai eron ja Lybecker tuli
ylipäälliköksi (1707). S:n puolustus oli
edelleen heikolla kannalla. Pultavan
taistelun jälkeen saattoi tsaari käyttää
suurempia sotavoimia tällä taholla, ja hän
valloitti Viipurin ja Käkisalmen 1710.
Ruotsin valtaneuvoskunta lähetti uuden
ylipäällikön, kreivi Nierohtin, joka
myöskin nimitettiin kenraalikuvernööriksi.
Hän pani puolustuslaitoksen
parempaan kuntoon. Varoja saadakseen hän
otatti vanhat verorästit, ja uusia
ylimääräisiä veroja vaadittiin katovuosista
ja rutosta huolimatta. Nierohtin kuoleman
jälkeen nimitettiin Lybecker jälleen
armeijan ylipäälliköksi. V. 1712 ven.
sotajoukko hyökkäsi Kajaanin lääniin ja
ryösti m. m. Kajaanin kaupunkia (ks.
Sarkasota). Kun ven. laivasto 1713
tuli Helsinkiin, niin Kaarle Armfelt
sytytti kaupungin palamaan. Lybecker,
joka armeijoineen oli Uudellamaalla,
vetäytyi Hämeeseen. Venäläiset saivat
siten miltei vastarinnatta Etelä-S:n
haltuunsa ja marssivat Turkuun (1713).
Lybecker erotettiin ylipäällikkyydestä,
joka väliaikaisesti annettiin
Armfeltille. Hän yritti turhaan
Kostianvirralla Pälkäneellä estää venäläisten
etenemistä. Napuen taistelussa (1714)
Suomen joukko joutui lopullisesti
tappiolle ja vetäytyi Länsi-Pohjaan.
liuotsin laivasto kärsi tappion Riilahden
selällä lähellä Hankoniemeä, ja
Savonlinna valloitettiin, mutta Kajaanin linna
antautui vasta 1716 ja räjäytettiin ilmaan.
Venäläiset hallitsivat nyt S:ea 8 vuotta,
jota aikaa sanotaan isoksivihaksi. Se
loppui Uudenkaupungin rauhantekoon
1721, jossa Venäjä sai kaakkoisosan S:ea,
m. m. Viipurin, Käkisalmen ja
Sortavalan kaupungit. Raja alkoi Virolahden
kirkon itäpuolelta, kulki 5-15 virstan
päässä meren rannikolta lähelle Viipuria,
sieltä Jääsken ja Kirvun kirkon
eteläpuolitse entiseen Venäjän ja Ruotsin
väliseen rajaan, sitten tätä pitkin
Parikkalan, Kerimäen ja Kesälahden pitäjien
yhtymäkohtaan ja lopuksi nyk. Kuopion
ja Viipurin läänin rajaa myöten
koilliseen. — Venäjälle luovutettu osa
liitettiin kuvernementtina keisarikuntaan.
Ent. lakia siellä vastedeskin noudatettiin
ja luterilainen usko saatiin pitää.
Alemmat virkamiehet olivat oman maan miehiä,
mutta ylemmät venäläisiä tai saksalaisia.
Suuri osa maata lahjoitettiin ven.
herroille, jonka johdosta talonpoikien asema
muuttui huonoksi.
Ruotsinvallan viimeinen aikakausi
(1721-1809). Rauhanteon jälkeen
pakolaiset palasivat Ruotsista ja sotavangit
Venäjältä, mutta asukasluku oli
vähentynyt suuresti. S. ei ehtinyt toipua kuin
nimeksi, ennenkuin hattuhallituksen
aloittama sota (1741-43) syttyi Venäjän
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
