- Project Runeberg -  Pieni Tietosanakirja / IV. San Remo - Öölanti /
495-496

(1925-1928) [MARC]
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Suomi

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

valtiorahastoon. V. 1910 julkaistiin Venäjän
duuman ja valtakunnanneuvoston
hyväksymä laki, jossa säädettiin, että „lait
ja asetukset, joiden vaikutus ulotetaan
Suomen suuriruhtinaanmaahan, annetaan
yleisen lainsäädännön määräämässä
järjestyksessä, jos ne eivät kohdistu
yksinomaan tämän maan sisäisiin asioihin".
Sitä varten käskettiin valitsemaan 4
edustajaa duumaan ja 2 valtakunnanneuvostoon.
Eduskunta kuitenkin lausui, ettei
se voinut ryhtyä määräyksen
sovelluttamiseen. V. 1912 säädettiin, että
mieskohtaisen asevelvollisuuden vastikkeeksi
oli 1911 suoritettava 12 milj. mk. ja
senjälkeen summa oli vuosittain kohoava
1 miljoonalla, kunnes se 1919 olisi noussut
20 miljoonaan. V. 1912 julkaistiin
„yhdenvertaisuuslaki", jonka mukaan ,,Venäjän
alamaisille, jotka eivät ole Suomen
kansalaisia, annetaan Suomessa samat
oikeudet kuin paikallisillakin kansalaisilla
on". Kun virkamiehet kieltäytyivät sitä
noudattamasta, joutuivat he ven.
tuomioistuimien edessä syytteeseen ja tuomittiin
vankeusrangaistukseen Venäjälle.
Kenraalikuvernööri Gerard sai eron 1908,
ja hänen sijalleen nimitettiin kenraali
W. Böckmann, mutta seur. v. hänkin
erosi, ja kenraaliluutnantti F. Seyn
tuli kenraalikuvernööriksi. Senaatin
talousosastoon suurlakon jälkeen tulleista
jäsenistä sai 1908 neljä eron, niiden
joukossa L. Mechelin. Sitten muodostettiin
porvarillisista puolueista kokoomushallitus,
mutta sekin hajosi. Ensin pyysivät
perustuslailliset jäsenet eron
maanvuokralain johdosta syntyneiden selkkausten
takia, ja syyskuun lopussa 1909 myös
suom. puolueeseen kuuluvat jäsenet.
V. 1909 nimitettiin uusiksi jäseniksi
Venäjällä palvelleita miehiä, ja 1912
alettiin nimittää syntyperäisiä
venäläisiäkin. V. 1909 pyysivät kaikki
oikeusosaston jäsenet eronsa ja uusia
nimitettiin sijaan. Myöskin suurlakon jälkeen
nimitetyt kuvernöörit erosivat toinen
toisensa jälkeen. Ministerivaltiosihteeri
A. Langhoff erosi keväällä 1913,
jonka jälkeen Senaatin talousosaston
varapuheenjohtajana toiminut kenraali
V. Markov nimitettiin tälle paikalle,
tullen samalla Yliopiston v. t. kansleriksi.

Maailmansota ei aikaansaanut muutosta hallituksen
politiikkaan. Se ilmoitti aikovansa olla
valtiopäiviä sodan kestäessä kokoonkutsumatta
ja sääsi omasta vallastaan erinäisiä sotaveroja.
Vaikkeivät varsin, sotatapahtumat Suomea
suorastaan kokeneet, niin sota kuitenkin
syvästi häiritsi taloudellista elämää ja
vaikeutti elintarpeiden saantia. —
Sotavuosien kuluessa nuorisossa
vakaantui päätös S:n itsenäistyttämiseksi
asevoimin. Sen toteuttamiseksi syntyi
jääkäriliike (ks. t.). Vallankumous maalisk.
1917 ja sen aiheuttama Nikolai II:n
vallasta luopuminen muutti Venäjän
suhtautumisen S:een. Väliaikainen
hallitus nimitti edustajakseen S:een
vapaamielisen Roditševin, keskeytti
sortotoimenpiteet, vahvisti eräitä Eduskunnan
aiemmin hyväksymiä lakeja, m. m.
kieltolain, ja nimitti kenraalikuvernööriksi
S:lle suopean Stahovitšin.
Eduskunta, jossa sosialisteilla oli 1916
toimitettujen vaalien perusteella enemmistö,
kutsuttiin koolle. Muodostettiin Senaatti,
jossa oli 6 sosiaalidemokraattia ja 6
porvaria, puheenjohtajana sosialisti
O. Tokoi. Prokuraattoriksi tuli
Siperiaan karkoitettu P. E. Svinhufvud.

Kysymyksen S:n vastaisesta asemasta
pääasiassa sosiaalidemokraatit ajoivat
aluksi sellaiseen ratkaisuun, että
Eduskunta heinäkuussa hyväksyi n. s.
valtalain, jolla lainsäädännöllinen ja lopullinen
päätösvalta, ulkopolitiikkaa ja
sotilaslainsäädäntöä lukuunottamatta, siirrettiin
Eduskunnalle; laki oli astuva voimaan
ilman Venäjän hallituksen hyväksyntää.
Tähän väliaikainen hallitus vastasi
hajoittamalla Eduskunnan. Tällöin
sosialistiset senaattorit erosivat muiden
jäädessä paikoilleen, varapuheenjohtajana
E. N. Setälä. Sosialistien yrityksen
kokoontua uudelleen heidän mielestään
laittomasti hajoitetuille valtiopäiville esti
kenraalikuvernööri asevoimin. Uusissa
vaaleissa sosialistit jäivät vähemmistöön.
Neuvottelut Venäjän vallanpitäjien kanssa
S:n itsehallinnon tuntuvasta
laajentamisesta katkaisi bolševikkikaappaus. Pian
sen jälkeen, 15 p. marrask., Eduskunta
otti ylimmän vallan käsiinsä. Porvarillisista
puolueista muodostettiin Senaatti
puheenjohtajanaan Svinhufvud.

Järjestys maassa oli ollut pitkin kesää
ja syksyä huono. Järjestysvalta ei
voinut hillitä kurittoman ven. sotaväen
eikä näiltä apua saavien kotimaisten
mellastelijoiden väkivallantöitä (esim.
A. Kordelinin murha Mommilassa).
Punakaarteja perustettiin sos.-dem. työväen
keskuuteen pitkin maata. Marraskuussa
sosialistit toimeenpanivat yleislakon,
jolloin monenlaisia veritöitä tapahtui.
Joulukuussa ryöstettiin Turussa
kauppaliikkeitä. Toisaalta porvarit perustivat
suojeluskuntia turvaksi ven. sotaväkeä ja
kotimaisia „punaisia" vastaan. Suhteet

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sun Jul 3 22:05:38 2016 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/pieni/4/0276.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free