Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Suomi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Saksaan solmittiin läheisemmiksi ja sieltä
saatiin joku määrä aseita suojeluskunnille.
Jouluk. 4 p. hallitus teki esityksen S:n
julistamiseksi itsenäiseksi tasavallaksi,
mikä 6 p. jouluk. („itsenäisyyspäivä")
hyväksyttiin. Venäjän tunnustettua
itsenäisyytemme 4 p. tammik. 1918 Ruotsi,
Saksa ja Ranskakin sen tunnustivat ja
pian sen jälkeen eräät muutkin
valtakunnat. Punakaartilaiset ja ven. sotilaat
jatkoivat itsenäisyydestä huolimatta
ilkitöitään, eikä hallituksella ollut
voimakeinoja niiden hillitsemiseen. Siksi se
hankki Eduskunnalta valtuutuksen
ryhtyä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin
lujan järjestysvallan luomiseksi. Kun
nähtiin, että venäläisten tukema
sosialistinen vallankumous oli ovella, ryhtyi
Senaatti ostamaan aseita Ruotsista ja
Saksasta ja kiiruhtamaan
Jääkäripataljoonan kotiin kutsumista. Neljä
Senaatin jäsentä lähetettiin Vaasaan, siltä
varalta että Etelä-Suomi joutuisi
kapinallisten käsiin („Vaasan Senaatti").
Kapina puhkesi 28 p. tammik. 1918. Maan
„hallitukseksi" asetettiin Suomen
Kansanvaltuuskunta, jonka puheenjohtajaksi tuli
Kullervo Manner, ja „eduskunnaksi"
35-jäseninen Työväen Pääneuvosto.
Samanaikaisesti oli Etelä-Pohjanmaalla alkanut
valtava kansannousu. ks. Suomen vapaussota.
Vapaussodan päätyttyä Eduskunta,
johon porvarillisten edustajain ohella
kuului ainoastaan kaksi kapinasta erillään
pysynyttä sosiaalidemokraattia, ryhtyi
nostamaan maata siitä häviön tilasta,
johon se oli kapinassa syösty. Toukok.
18 p. Eduskunta luopui korkeimman
vallan käytöstä ja valitsi valtionhoitajaksi
P. E. Svinhufvudin. Hallitus
uusittiin ja Senaatin varapuheenjohtajaksi
tuli pankinjohtaja J. K. Paasikivi.
Saksan maallemme vapaussodan aikana
antama apu oli vienyt ulkopolitiikkamme
saks. orienteeraukseen, mutta samalla
noudatettiin puolueettomuutta
maailmansodassa. Jo maaliskuussa oli Berliinissä
Saksan kanssa tehty rauhansopimus.
Eduskunnassa hyväksyttiin m. m. lait
Eduskunnan oikeudesta tarkastaa
hallituksen jäsenten toimintaa,
suojeluskunnista, elintarveasiain järjestelystä,
maanteiden kunnossapidosta, vuokra-alueiden
lunastamisesta y. m. Tärkein oli
valtiomuotokysymys. Venäjän vallankumouksen
jälkeen S. oli todellisuudessa ollut
tasavaltana, mutta laajalle levinnyt mielipide
katsoi monarkkisen hallitusmuodon
antavan maan tulevaisuudelle varmemman tuen.
Elokuun alussa 1918 Eduskunta päätti
(58 äänellä 44 vastaan) kehoittaa
hallitusta ryhtymään tarpeellisiin
toimenpiteihin kuninkaanvaalin toimittamista
varten 1772 v:n hallitusmuodon
perustuksella, ja 9 p. lokak. valittiin tehdyn
ehdotuksen mukaan Hessenin prinssi
Friedrich Karl, Saksan keisarin
lanko, S:n kuninkaaksi. Mutta samaan
aikaan maailmansodassa tapahtunut
käänne ja Saksan luhistus aikaansaivat
muutoksen asemaan. Jouluk. alkupuolella
von der Goltzin saks. joukot poistuivat
S:sta. Jouluk. lopulla Friedrich Karl,
viitaten muuttuneihin olosuhteihin,
kieltäytyi kruunusta. Jo sitä ennen hallitus oli
eronnut, ja muodostettu uusi
kokoomusministeristä, jonka etunenässä oli
professori L. Ingman. Myös valtionhoitaja
Svinhufvud luopui paikastaan, ja
Eduskunta valitsi hänen jälkeensä
valtionhoitajaksi kenraali Mannerheimin.
Uuden hallituksen ensi tehtävänä oli
lieventää elintarvepulaa. Eduskunnassa
hyväksyttiin painovapauslaki,
väliaikainen asevelvollisuuslaki sekä muutoksia
kaupunkien ja maalaiskuntien 1917
säädettyihin kunnallislakeihin. Kapinan
seurauksena Eduskunta oli jäänyt
jonkinlaiseksi „tynkäparlamentiksi", josta syystä
toimitettiin uudet vaalit maalisk. 1919.
Valtiollisissa puolueoloissa oli myös
tapahtunut melkoisia muutoksia. Entisten
vanha- ja nuorsuomalaisten puolueiden
(ynnä kansanpuolueen) sijaan olivat
syntyneet kokoomuspuolue ja edistyspuolue,
joista jälkimmäinen otti tasavallan
ajamisen ohjelmaansa. Samalle kannalle
asettuivat myös maalaisliitto ja
sosiaalidemokraatit. Vaaleissa porvarit saivat
120 ja sos.-dem. puolue 80 sijaa; sen
keskuudessa oli maltillisempi suunta
voitolla. Eduskunnan kokoonnuttua
muodostettiin Kaarlo Castrénin
johdolla keskustahallitus, johon pari
oikeistonkin jäsentä kuului. Englanti,
Yhdysvallat y. m. tunnustivat nyt Suomen
itsenäisyyden.
Hallitus esitti Eduskunnalle uuden,
tasavallan pohjalle rakennetun
hallitusmuotoehdotuksen, joka päätettiin (173
äänellä 23 vastaan) kiireellisenä
käsitellä sekä hyväksyttiin. Tämän uuden
hallitusmuodon vahvisti valtionhoitaja
17 p. heinäk., ja 25 p. 1919 toimitettiin
presidentin vaali. Valituksi tuli K. J.
Ståhlberg 143 äänellä, Mannerheimin
saadessa 50.
Pian tämän jälkeen (elok.) Castrénin
muodostama hallitus erosi, ja pääministeriksi
tuli prof. J. H. Vennola.
Eduskunta hyväksyi uusia lakeja; lain
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
