Pieni Tietosanakirja / IV. San Remo - Öölanti / 553-554 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Syrinks-Syrjäänit

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Syrinks, muin.-kreik. paimenhuilu;
anat., lintujen alempi kurkunpää (se
kohta, missä henkitorvi haaroittuu), jossa
lintujen laulu syntyy.

Syrjä, Suitia (ruots. Svidja),
maatila Siuntiossa. Kuulunut Flemingille
(m. m. Klaus Flemingille). Reuterholmeille y. m.
Päärakennuksen alakerta 1500-luvulta.

Syrjä.

Syrjäyskone, särmäsaha. ks. Saha.

Syrjääminen, särmääminen,
laudan tai lankun sahaaminen suorasyrjäiseksi,

Syrjäänin kieli ja kirjallisuus. Kieli
muodostaa läheisen sukulaisensa votjakin
kielen kanssa suom.-ugr. kielikunnan
permiläisen kieliheimon. Murteet voidaan
jakaa kahteen ryhmään, eteläiseen ja
pohjoiseen, jotka jakautuvat alamurteisiin.
Etel. murteita on vars. Venäjällä
nimitetty ,,permjakin kieleksi".
Lainasanoista kiinnittävät erikoisesti
muinaiset tšuvassilaiset sekä myöhemmin otetut
monilukuiset venäläisperäiset sanat
huomiota. [Sanakirjoja: Castrén (1844).
Savvaitov (1849), Rogov (1869), Wiederaann
(1880), Genetz (1897); kielioppeja: Castrén
(1844), Savvaitov (1849), Rogov (1860),
Wiedemann (1884).]

Syrjäänillä on lähinnä unkaria suom.-ugrilaisista
kielistä vanhimmat kirjalliset muistomerkit.
Tapani Pyhä 1300-luvulla kirjoitti nuoria
syrjääniläisiä lähetyssaarnaajia varten pienen
aapisen ja käänsi lyhyen liturgian, laatipa
erityisen syrjäänil. kirjaimistonkin.
Seuraavat kirjallisuustuotteet ovat vasta
1800-luvulta, ja ne ovat pääasiassa
uskonnollista laatua, hiukan myös
taiderunoutta. Maailmansodan jälkeen ovat
syrjäänil. kirjallisuuden kehitykselle
avautuneet uudet mahdollisuudet, joita
vähälukuinen ja nuori sivistyneistö
innokkaasti koettaa käyttää hyväkseen.
Kansanrunous ei ole läheskään yhtä rikas
kuin esim. votjakeilla. Kauneimmat ovat
itkuvirret.

Syrjäänit (syrjäänink. komi; Permin
ja Vjatkan kuvernementtien s:ejä venäläiset

Letkan syrjäänejä (Vologdan kuvernementista).

sanovat permjakeiksi). S. asuvat nyk. Arkangelin,
Vologjdan, Permin ja Vjatkan kuvernementeissa
Koillis-Venäjällä, vähäisiä määriä myös Toboljskin
ja Tomskin kuvernementeissa Siperian
luoteis- ja länsiosissa, Petsamossa asuu
myös jokunen syrjääni. S:n lukumäärä
oli v:n 1897 tilaston mukaan 258,336
ja v:n 1920 (jonkinverran epävarmojen)
tietojen mukaan 343,516. S. harjoittavat
maanviljelystä, karjanhoitoa, metsästystä
ja kalastusta sekä poronhoitoa, aina sen
mukaan, mihin he äärettömän laajalla
alueellaan ovat sijoittuneet; sitäpaitsi he
Arkangelin ja Vologdan kuvernementeissa
menestyksellä harjoittavat kauppaa sekä eri
seuduilla monenlaista ansiotyötä.

Nyk. asuinsijoilleen s. ovat siirtyneet
alueensa eteläosista, jossa muinoin
asuivat lähisukulaistensa votjakkien
naapureina. Lännessä he Vienajoen latvoilla
n. 1100-luvun vaiheilla joutuivat
tekemisiin karjalaisten („bjarmien") kanssa.
Vallatessaan Vytšegda- ja Petšora-joet s.
saivat haltuunsa tärkeän Uralin yli
Siperiaan johtavan kauppatien;
entuudestaan heillä oli hallussaan Kaman
kauppatie bolgaarien valtakuntaan.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>