- Project Runeberg -  Pieni Tietosanakirja / IV. San Remo - Öölanti /
567-568

(1925-1928) [MARC]
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Säestys-Sähkö

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)


Säestys, akkompanjemangi,
soitto- tai lauluesityksissä se osa, joka
ei sisällä sävellyksen varsinaisia
ydinaineita, vaan ainoastaan niitä
värittävän soinnullisen taustan. Tavallisin
s.-soitin on piano, vaativampiin
esityksiin käytetään orkesteri-s:tä.
Kirkkokonserteissa säestetään enimmiten uruilla.
Myöskin kuoro voi säestää soololaulajia.
Polyfonisessa tyylissä kaikki äänet
säestävät toisiaan, vuoroin kutakin.

Sähkö, elektrisiteetti
(yhdyssanoissa elektro-). Kuten jo
muinaisuudessa tiedettiin, vetää
vaatteella hangattu meripihka puoleensa
keveitä esineitä (untuvia, langankuituja,
paperipalasia y. m.). Meripihkan
sanotaan tulleen sähköiseksi ja ilmiön
aiheuttajaa s:ksi, ja, koska se ilmenee
hankaamalla, kitka-s:ksi. Tämä
ominaisuus on useilla muillakin aineilla, kuten
lasilla, eboniitilla, lakalla. Jos
sähköiseksi hangatulla kappaleella kosketetaan
toista, sähkötöntä kappaletta, niin
vetovoima siirtyy jälkimmäiseen. Samalla
kappaleet alkavat karkoittaa toisiaan.
Tarkempi tutkimus osoittaa, että
hangatusta lasista ja lakasta sähkönsä saaneet
kappaleet eivät ole samanlaisessa
sähköisessä tilassa vaan että sähköisiä tiloja
on kaksi: samanlaisessa sähköisessä
tilassa olevat kappaleet karkoittavat
toisiansa, erilaisessa sähköisessä tilassa
olevat vetävät toisiaan puoleensa, vrt.
Coulombin laki. Lasi-s:öä on
vanhastaan nimitetty positiiviseksi (+)?
lakkasähköä negatiiviseksi (—). Jos sama
kappale ensin saatetaan +sähköiseksi
(varataan +s:llä) ja sitten sitä
kosketetaan —sähköisellä kappaleella, niin
kappale tulee ensin sähköttömäksi ja
vasta enemmän —sähköä varattaessa
negatiivisesti sähköiseksi. Kahta
kappaletta (esim. lasitankoa ja villatilkkua)
hangattaessa vastakkain saavat
kappaleet yhtäsuuret, vastakkaiset varaukset,
jotka jälleen yhdistettyinä myös
kumoavat toisensa. S.-varaukseen nähden eri
kappaleet suhtautuvat eri tavalla,
Toisissa, johtajissa, leviää s. heti
erittäin laajalle alalle, toisissa,
eristäjissä, se jää sille kohdalle,
mihin se kosketuksessa tuli. S:n syntymisen ja
varautumisen osoittamiseksi johtajat
täytyy jollakin eristäjällä erottaa maasta.
Johtajia ovat m. m. metallit, hiili,
pellava, suola- ja happoliuokset, elävät
kasvit ja eläimet, kostea maa. Näiden
johtokyky vaihtelee suuresti. Eristäjiä
ovat lasi, posliini, hartsit, rikki,
eboniitti, silkki, kiille, useat öljyt, kem.
puhdas vesi, kuiva ilma. Täysin
eristävää ainetta ei kuitenkaan ole. Kun
eristetty johtaja on lähellä s:llä varattua
kappaletta, niin jälkimmäistä lähempänä
oleva johtajan osa osoittautuu
vastakkaisesti, siitä kauempana oleva osa
samanlaisesti sähköiseksi kuin varattu
kappale (influenssi, ks. t.).
Saattamalla kappale hetkeksi johtoyhteyteen
maan kanssa saadaan viimemainittu s.
poistetuksi, joten johtaja jää
vastakkaisesti sähköiseksi kuin ensin varattu
kappale. Tämän selittämiseksi otaksui
Symmer (1759), että sähköttömissä
kappaleissa on yhtä paljon positiivista ja
negatiivista s:öä (s.-fluidumia; dualistinen
teoria); tämän mukaisesti influenssia
nimitetään s:n jakautumiseksi.
Samat ilmiöt selitti Franklin (1750)
olettaen vain yhtä lajia, positiivista s:öä
(unitaarinen teoria); sähköttömissä
kappaleissa olisi tämän mukaan
normaalinen määrä s.-fluidumia, positiivisesti
sähköisissä ylimäärä, negatiivisissa,
vajaus. — Sen johdosta, että s.-fluidumin
osaset karkoittavat toisiaan, asettuu
s.-varaus johtajassa sen ulkopinnalle, ja
samalla syntyy jännitystila, sitä
suurempi, kuta ahtaammalle määrätty
sähkömäärä joutuu. Sähkömäärän ja
jännityksen suhdetta, joka ilmoittaa, kuinka
paljon sähköä kappaleeseen on
johdettava, jotta jännitys saisi arvon 1,
sanotaan kappaleen kapasiteetiksi l.
sähkönvaraamiskyvyksi.
Pallonmuotoisten
kappaleiden kapasiteetti on suorassa suhteessa
säteeseen. Johtoyhteydessä olevien johtajan
osien kesken s. jakautuu siten, että jännitys
tulee kaikkialla yhtäsuureksi. S:n tiheys
(pinta-alan yksikköä kohti) tulee näin ollen
sitä suuremmaksi, kuta suurempi
kaarevuus pinnan kohdalla on, ja
suurimmaksi terävissä reunoissa ja kärjissä.
Tästä saattaa syntyä niin suuri
poistovoima s.-osasten kesken, että s. alkaa
purkautua ympäröivään ilmaan
(kärkivaikutus, s.-tuuli). — Tässä
käsitellyissä ilmiöissä s. on pääasiassa
tasapainotiloissa; vastaavaa s.-opin osaa
sanotaan s.-statiikaksi. S:n
jatkuvaa virtausta, mikä voidaan saada aikaan
galvaanisilla elementeillä ja s.-koneilla,
(generaattoreilla), tutkitaan
s.-dynamiikassa. (Jännityksen,
johtovastuksen ja virfanvoimakkuuden suhteista
ks, Ohmin laki.) Ampère havaitsi
ensinnä, että s.-virrat vaikuttavat
mekaanisesti toisiinsa, siten että yhdensuuntaiset
virrat vetävät toisiaan puoleensa ja
vastakkaissuuntaiset karkoittavat toisiaan;

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Dec 11 15:16:43 2023 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/pieni/4/0314.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free