Pieni Tietosanakirja / IV. San Remo - Öölanti / 571-572 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sähköjohto - Sähköjohtojärjestelmät

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Sähköjohto, päällystämätön tai
eristyskerroksella päällystetty metallilanka,
jonka avulla sähkötehoa siirretään
paikasta toiseen. Yleisin s.-metalli on
kupari, paljon käytetään myös rautaa ja
pronssia, varsinkin puhelin- ja
sähkölennätinjohtoina sekä korkeajännitysjohtoina
maaseutu verkoissa, jonkinverran myös aluminiumia.

1. Ilmajohdot ovat tav. päällystämättömiä
ja riippuvat pylväisiin kiinnitettyjen

Tukieristäjä.

Riippueristäjän osia.

Muotorautainen ristikkopylväs riippueristäjineen.

eristäjien varassa. Pylväät ovat meillä
etupäässä puuta, muualla käytetään
paljon rautabetoni- tai rautapylväitä.
Jännityksen ollessa korkea (yli 35,000
volttia) rakennetaan pylväät muotoraudasta
ja eristäjinä käytetään riippueristäjiä,
joita yhdistetään ketjuun jännityksen
vaatima määrä.

2. Kaapelit (ks. t.).

3. Sisäjohdot, rakennuksissa käytettävät
sähköjohdot, ovat vulkanoidulla kumilla
eristettyjä ja imeytetyllä puuvillalangalla
päällystettyjä kuparijohtoja, jotka asetetaan
pienille eristäjille tai putkiin. Jälkimmäistä
tapaa yksinomaan käytetään uudemmissa
kivirakennuksissa. Putket asetetaan rappauksen
alle jo rakennettaessa. Tavallisimmin
käytetään bergmanninputkea (saumallinen
metalliputki, sisällä kerros piellä imeytettyä
paperia). Paljon käytetään myös peschelinputkea,
saumallista emaljoitua ohutseinäistä teräsputkea.
N. s. kuhlojohdossa on eristetyn sähköjohdon
ympärille puristettu valmiiksi metalliputki.

Sähköjohtojärjestelmät, järjestelmät,
joilla sähkövirtaa jaetaan kuluttajille, voidaan

Sarjakytkentä ja rinnakkaiskytkentä kaksijohto järjestelmässä.

ryhmittää 2-, 3- ja 4-johtojärjestelmään.
— 2-johtojärjestelmässä kuluttajat
yleensä ovat kytketyt rinnakkain.
Kuluttajat ovat toisistaan riippumattomia,
mutta jännitys on matala (= kuluttajien
jännitys) ja siis virranvoima suuri, joten
johdot tulevat paksuiksi ja kalliiksi,
verraten jo vanhentuneeseen sarjakytkentään.
— Tasavirran 3-johtojärjestelmässä
keskimmäistä johtoa sanotaan nollajohdoksi,
koska se yleensä yhdistetään maahan
(jännitys = 0). Pienet kuluttajat (lamput)
kytketään nollajohdon ja jommankumman
äärijohdon väliin, suuret kuluttajat
(moottorit) mieluimmin äärijohtojen väliin.
2-johtojärjestelmään nähden on tällä se etu,
että jännitys äärijohtojen välillä on
kaksinkertainen ja virran voima vain puolet,
joten voidaan valita ohuemmat johdot. Jos
kuormitus on jakaantunut tasan verkon
kummallekin puolelle, on nollajohto
virraton; jos kuormitus on epätasaisesti
jakaantunut, kulkee nolla johdossa
kuormituksien eroa vastaava virta. Nollajohto
otetaan siksi ohuempi kuin ääri johdot,
tav. 50-75 % niiden poikkipinnasta. —
Kaksivaihevirran 3-johtojärjestelmässä
kulkee nollajohdossa suurempi virta kuin

Kolmijohtojärjestelmä.

äärijohdoissa, minkä vuoksi se
tehdään paksummaksi kuin ne. — Yleisin
on kolmivaihevirran 4-johtojärjestelmä
nollajohtoineen. Pienet kuluttajat
(lamput) kytketään nollajohdon ja jonkin

Kolmivaihevirran nelijohtojärjestelmä.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>