Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Sävellysmuodot-Sää
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
sijassa tulee kysymykseen sävellysten
erikoinen tyyli ja tarkoitusperä. Siitä
johtuvat monenlaiset eri s:n nimitykset,
kuten etydi, uvertyyri, konsertto,
ooppera, oratorio y. m. Muutamat s.
vaativat puitteikseen määrätynlaisia
vastaavia sävellysmuotoja, esim. fuuga,
sonaatti, sinfonia; mutta yleensä s. voivat
esiintyä kokoonpanoltaan monenlaatuisina.
Sävellysmuodot, musiikin muodot. ks.
Musiikki, III os., p. 248.
Sävelmaalailu pyrkii kuvailemaan
määrätynlaisia sisäisiä tai ulkonaisia
tilanteita ja ilmiöitä. Selvimmin saavat
sävelellisen vastineensa sellaiset seikat
kuin korkeus ja syvyys, heleys ja synkkyys,
nopeus ja hitaus j. n. e. S. tulee
kyseeseen nimenomaan n. s. ohjelmamusiikissa,
mutta sitä käytetään muissakin musiikin lajeissa.
Sävelmä, melodia (ks. t.). —
Sävelsanelu, musiikkidiktaatti (ks. t.). —
Sävelsuhde, intervalli (ks. t.).
Säveltajunta on eri ihmisillä
erilainen, riippuen siitä, mitä sävelten
ominaisuuksia he kykenevät havaitsemaan.
Nämä ominaisuudet ovat: voima,
aika-arvo, sointi ja korkeustaso. Kolme
ensinmainittua ominaisuutta ilmenee yhtähyvin
hälyissä kuin sävelissä, ja enimpien
ihmisten on helppo niitä käsittää.
Musiikillisesti harjaantumattomatkin henkilöt
havaitsevat, milloin sävelet ovat vahvempia
tai heikompia, milloin hitaampia tai
nopeampia; he erottavat myös sointivärin
puolesta esim. viulunäänen pianonsoitosta.
Toisin on sävelten korkeustason laita.
Siinä kaikki havaitsevat vain sen
ylimalkaiset vastakohtaisuudet, esim.
erottaen naisäänen miesäänestä. Mutta
varsinaiseen s:aan kuuluu ennen kaikkea
eri säveltasojen tonaalisten suhteiden
käsittäminen (vrt. Sävel), ja siinä
kohden vaihtelee havaintokyky huomattavasti
eri henkilöillä. Tässä ilmenee ero
„musikaalisten" ja „epämusikaalisten"
henkilöiden kesken. Edellisten tajuntaan
tonaaliset suhteet pääsevät vaikuttamaan,
jälkimmäisiltä ne jäävät havaitsematta.
Tätä havaintokykyä nimitetään
sävelkorvaksi Erikoinen merkitys on
n. s. absoluuttisella (ehdottomalla)
sävelkorvalla, johon sisältyy kyky
täsmällisesti muistaa ja pelkältä kuulemalta
tuntea jokaisen sävelen korkeusaste.
Tämä kyky on erinomaisen harvinainen.
Mutta absoluuttisen sävelkorvan merkitys
ei olekaan oleellinen varsinaiselle s:lle,
eikä siihen aina edes liitykään
tavallista tarkempaa sävelsuhteiden
tajuamista. Mutta juuri tähän kohdistuvaa
kykyä, n. s. suhteellista sävelkorvaa, on
pidettävä s:n ytimenä.
Säveltaso l. sävelkorkeus,
sävelten värähdystaajuudesta johtuva
ominaisuus, jonka vaikutuksesta sävelet
sijoittuvat kuvittelussamme toinen toistaan
korkeammalle, jolloin suurempaa
taajuutta vastaa korkeampi sävel. Syntyy
mielikuva sävelten sijoittumisesta
jonkinlaiseen avaruustilaan, jossa sävelkulku
liikehtii näkyväisten ilmiöiden tavoin
ylös ja alas. Tämänmukaisesti yleisessä
kielenkäytössä puhutaan sävelkulun
kohoamisesta ja laskeutumisesta.
Säviä, 0,5 km pitkä suluton kanava
Pielaveden ja Nilakan välillä
Rautalammin reitissä. Rak. 1892-95.
Sävträsk ks. Liljentaali.
Säyneinen, kunta Kuopion läänissä,
Pohjois-Karjalassa; 188,1 km2,
2,736 as. (1927).
Säynäs, säynävä, säyne
(Leuciscus idus), särjen sukuun kuuluva
kala, selkä mustanvihreä, sivut
messinginkeltaiset, vatsapuoli valkea;
suomut joks. pienet, silmät keltaiset,
peräevä lanttopäinen. Tav. 35-45 cm pitkä.
Viihtyy parhaiten kirkkaassa vedessä,
syö pieniä pohjaeläimiä, toisinaan pieniä
kalojakin. Hyvänmakuinen. Useimmissa
maamme järvissä sekä Suomenlahden ja
Pohjanlahden saaristoissa, ks. värikuvaliitettä
Järvikaloja, II os., p. 224.
Säynätsalo, kunta Hämeen läänissä,
Hämeessä; sen muodostaa Pohjois-Päijänteessä
oleva S:n saari; 3,4 km2, 1,024 as.
(1927). Joh. Parviaisen Tehtaat o.-y. (vrt.
Parviainen).
Sää on jollakin paikalla tietyllä
hetkellä vallitseva, erilaisten ilmakehän
tekijäin, kuten paineen, lämpötilan,
tuulen, kosteuden, sateen ja pilvisyyden
y. m. yhteisesti muodostama tila. —
Maapallon troopillisissa seuduissa
ovat ilmakehän muutokset päivästä
toiseen niin säännöllisiä, että hetken s.
siellä on suunnilleen sama kuin
keskimääräinen ilmanala (ks. t.). Tämä
johtuu siellä vallitsevista tasaisista
lämpö- ja ilmanpaineoloista. Satunnaisia,
lyhytaikaisia, monesti hyvin
tuhoisia häiriöitä aikaansaavat siellä
pyörremyrskyt. Lauhkeissa ja
kylmemmissä vyöhykkeissä s. on alituisten
vaihtelujen alainen. S:hän vaikuttavat
tekijät esiintyvät suurimmaksi osaksi
ilmameren pohjimmaisessa, n. 10 km
paksussa kerroksessa, troposfäärissä.
Havainnollisen kuvan samalla hetkellä
vallitsevasta s:stä suurehkolla alueella
antaa s.-kartta (ks. t.). Kunkin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
