Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Tanska - Tanskan salmi-Tanssi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Schandorph, J. P. Jacobsen, Gjellerup,
Pontoppidan ja H. Bang.
Seuraavan ajan kirjailijoista mainittakoon
Stuckenberg, Michaëlis, Jörgensen, Rode,
Rördam, Knudsen, Skjoldborg, Aakjær,
J. V. Jensen ja Andersen-Nexö
(ks. Nexö). [Hansen y. m.,
„Illustreret dansk Litteraturhistorie"
(v:sta 1916).]
Tanskan salmi, Islannin ja
Grönlannin välillä oleva Atlantin osa.
Tanskan taide. T. t:n vanhimmat
merkittävät tuotteet ovat romaaniset
kirkot, esim. Lundin (ks. t., kuva), Viborgin
ja Riben tuomiokirkot; Roskilden (ks. t.,
kuva) tuomiokirkko on välitystyyliä.
Puhtaasti goottilaisista kirkoista
huomattavimpia on P. Pietarin kirkko Malmössä
(nyk. Ruotsissa, kuten myös Lund).
Kotimaisen kuvanveiston tuotteita ovat
eläinkorkokuvin koristetut kastemaljat.
Renessanssiaikana rakennettiin hollantilaiseen
l. Kristian IV:n tyyliin joukko
linnoja, kuten Kronborg ja Frederiksborg
(ks. t., kuva); Rosenborg (ks. t., kuva)
ja Kööpenhaminan (ks. t., kuvaliite)
pörssi ovat saman tyylin ilmauksia
1600-luvun puolella. 1700-luvulla on ransk.
tyylisuunta vallitseva (Amalienborg).
Ensim. suuret kotimaiset taiteilijat
olivat Abildgaardin oppilaat
Thorvaldsen ja Eckersberg.
Viimeksimainitun kansallisesti realistiseen
koulukuntaan kuuluvat Köbke, C. Hansen,
Roed, Lundbye, P. C. Skovgaard
ja Kyhn, kun sen sijaan Marstrand
pyrki lähempään kosketukseen euroopp.
maalaustaiteen kanssa. Thorvaldsenin
jälkeisistä kuvanveistäjistä on Bissen
merkittävin. V:n 1880 vaiheilla alkaa
T. t:ssa osin ransk. vaikutuksesta,
mutta kotoisella pohjalla pysyen, uusi
nousu. Kröyer, Ancher, Philipsen
ja myöhemmin Zahrtmann, Hammershöj,
E. Nielsen, J. Skovgaard ja
J. F. Willumsen ovat huomattavia
maalaajia, Nyrop merkittävin
arkkitehti, Th. Bindesböll
(1846-1908) taideteollisuuden uudistaja ja
K. Nielsen etevin kuvanveistäjä.
[Beckett (tansk., v:sta 1924).] ks.
kuvaliitettä Tanskan taidetta.
Tanssi (ruots.), ruumiin rytmillistä
liikehtimistä, joka suoritetaan sinänsä
tai musiikin säestyksellä. —
Alkuperäisenä taidemuotona t:ia tavataan
luonnonkansoilla tavallisimmin sota-,
metsästys- ja eläin-t:eina. Us. on niillä myös
uskonnollinen tai myytillinen sisällys
(uhri- ja hautaus-t:t). Korkeammalla
kulttuuritasolla olevien itämaisten
kansojen, kuten intialaisten ja tibetiläisten
uskonnolliset t:t kehittyivät sangen
korkealle tasolle (temppeli- ja
paholais-t:t). Välimerenmaissa tavataan t:ia
aikaisimmin egyptiläisillä, joiden
jumalanpalvelukseen kuvista päättäen on
kuulunut aistillisia tanssimuotoja, Sama
koskee myöskin syyrialaisia,
babylonialaisia, assyrialaisia, juutalaisia ja
Vähän-Aasian kansoja. Kreikan kukoistusajalla
(500-200 e. Kr.) oli t:lla huomattava
sija julkisessa elämässä. Jumaliakin
palvottiin t:lla. T.-taito kuului
yleissivistykseen ja t:n-opetus muodostui
tärkeäksi tekijäksi kasvatuksessa, Helleenit
kehittivät samalla t:n taiteeksi, joka
läheisesti liittyi musiikkiin, runouteen
ja näytelmätaiteeseen. Se sai oman
suojelusjumalattarensa Terpsikoren. Kansallisissa
juhlissa ja mysteerimenoissa, erikoisesti
Dionysoksen juhlissa, oli t:lla keskeinen
sija, Roomalaisten t:n-harrastus rajoittui
sitävastoin enimmäkseen ulkomaisten
tanssijoiden esitysten katselemiseen.
Keskiajalla vanhan ajan t:t menettivät
pakanallis-uskonnoillisen luonteensa,mutta
elivät vielä jonkin aikaa kristillisen
kirkon turvissa n. s. kirkollisissa
t.-juhlissa. Ennenpitkää kirkko hylkäsi
kokonaan t:n, joka jäi elämään kansan
keskuuteen. Uudella-ajalla t:t voidaan
jaoi-tella kolmeen pääryhmään: 1) taide-,
2) seura- ja 3) kansantansseihin (ks. t.).
Taide-t:ssa erotetaan kaksi pääryhmää:
baletti ja plastillinen t. Baletti
luotiin Italiassa 1500-luvulla. Kuitenkin
vasta v:n 1700 jälkeen baletin
kukoistusaika alkaa. Huomattavin baletin
kehittäjä on ransk. Jean Noverre
(1727-1810). Kehittyneimmät ovat olleet
Pariisin, Milanon, Wienin, Pietarin ja
Moskovan baletit. Viime vuosikymmeninä on
baletin uudistajana esiintynyt ven.
Fokin, joka on vapauttanut sen
vanhoista jäykistyneistä kaavoista ja
lähentänyt sitä plastillista tanssia kohden.
Kreik. plastillista t:ia on
elvyttänyt ja uudistanut Isadora Duncan
(k. 1927, ks. t.). Samaa suuntaa
edustava, mutta musiikin pohjalta lähtenyt
on Jaques-Dalcrozen perustama
rytmillinen voimistelu. Näiden laskemalta
pohjalta on plastillinen t. Saksassa viime
aikoina kohonnut korkealle tasolle.
Uusimman suunnan, „vapaan tanssin", luojanaon
pidettävä Rudolf von Labania (s. 1879).
Alkukantaisten kansojen tanssimuotoja
tutkimalla hän kehitti oppilaidensa avulla
musiikista vapautuneen „absoluuttisen
t:n". Hänen etevin oppilaansa Mary
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
