Pieni Tietosanakirja / IV. San Remo - Öölanti / 909-910 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Turinsk-Turkki

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Katukuva nykypäivien Turkista.

valtakunta heikkeni. V. 1571 kristittyjen
valtioiden laivastot voittivat Turkin
laivaston Lepantossa. Muhammed IV:n
(1648-87) tarmokas suurvisiiri
Muhammed Köprili palautti hallituksen
arvovallan. V. 1683 suurvisiiri Kara Mustafan
johtamat turkkilaiset toistamiseen
turhaan piirittivät Wieniä. Karlowitzin
rauhassa 1699 T. menetti Unkarin (Baanaatin
vasta 1718) ja Siebenbürgenin Itävallalle,
Asovan Venäjälle, Podolian ja osia
Ukrainasta Puolalle sekä Morean (valloitettu
takaisin 1715) Venetsialle. Kaarle XII:n
hyväksi Venäjää vastaan aloitetun sodan
tuloksena oli Asovan takaisinsaaminen.
Venäjää vastaan käydyn sodan jälkeen
oli T:n Kutšuk Kalnardži’n rauhassa
1774 tunnustettava Krimin riippumattomuus.
Vv. 1791 ja 1792 päättyneet uudet
sodat Itävaltaa ja Venäjää vastaan eivät
aiheuttaneet mainittavampia rajanmuutoksia.
Bonaparten Egyptin-retki johti
sotaan Ranskaa vastaan 1798-1802. V. 1812
oli T:n Bukarestin rauhassa luovutettava
Venäjälle Bessarabia. Mahmud II:n
(1808-39) hallitusaikana T:n oli
Adrianopoli’n rauhassa 1829 tunnustettava
Kreikka itsenäiseksi ja luovutettava
Venäjälle m. m. Tonavan suualue.
Abdulmedžidin (1839-61) aikana
ryhdyttiin T:ssa suurvaltain painostuksesta
uudistuksia toimeenpanemaan. Itämaisessa
sodassa (1853-56) Ranska, Englanti ja
Sardinia tehokkaasti avustivat T:ia, ja se
sai Venäjältä takaisin Tonavan suualueen,
mutta Tonavan ruhtinaskunnat asetettiin
kansainvälisen suojeluksen alaisiksi.
Sulttaani Abdulhamid II (1876-1909)
kärsi Venäjää vastaan 1877-78 käydyssä
sodassa musertavan tappion. San
Stefanon rauhassa 1878 Romaania ja Serbia
tunnustettiin täysin itsenäisiksi,
viimeksimainittua maata sekä Montenegroa
suurennettiin, Dobrudža ja osa Armeeniaa
luovutettiin ja Bulgaariasta muodostettiin
itsenäinen ruhtinaskunta, mutta Berliinin
kongressissa (ks. t.) suurvaltain toimesta
rauhanehdot muutettiin T:n eduksi. V.
1881 Kreikka sai melkein koko
Tessalian, Tunis joutui sam. v. Ranskalle,
ja englantilaiset miehittivät Egyptin 1882.
V. 1885 Bulgaarian Aleksanteri yhdisti
Itä-Rumeelian ruhtinaskuntaansa. T. alkoi
saada tukea Saksalta ja Itävalta-Unkarilta,
Saks. virkamiesten avulla saatiin
raha-asiat paremmin järjestetyiksi, ja
saks. upseerit muodostivat T:n sotajoukon
uudelle kannalle. Kuitenkin virkamiesten
kykenemättömyys ja epäluotettavuus
olivat parannuksien esteenä, eikä sulttaani
pannut kalkkia lupaamiansa uudistuksia
toimeen. Armeeniassa tapahtuneen
sorron vuoksi puhjenneet levottomuudet
kukistettiin verisesti 1894. Kreetassa syttyi
jälleen kapinoita (1896 ja 1897), joita
Kreikka avusti. Tästä alkoi sota T:n
ja Kreikan välillä, jossa ensinmainittu
pääsi voitolle. V. 1898 Kreeta sai
laajan itsehallinnon. V. 1908 uudistuksia
vaativa nuorturk. puolue, jonka johtajia
oli m. m. Enver pašša, teki kapinan.
V. 1876 annettu ja pian sen jälkeen
peruutettu perustuslaki astui nyt
voimaan. Itävalta-Unkari anasti 1908
lopullisesti Bosnian ja Hertsegovinan. Kun
Abdulhamid yritti valtiokeikausta,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>