Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Tyynimeri-Työaika
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
tasapaino, symmetria, suhteellisuus, rytmi,
elimellisyys, tarkoituksenmukaisuus, aine
ja työtavat, koristeellisuus y. m. —
Tyylioppi l. stilistiikka, oppi
kielellisen ja tavallisessa merkityksessään
vain suorasanaisen esitystavan muodoista
l. tyyleistä. — Tyylittely, luonnon
tarjoamien muotojen muuttaminen taiteellisten
näkökohtien mukaan.
Tyynimeri l. Iso-Valtameri,
myös Etelämeri, Amerikan, Aasian,
Austraalian ja Etelämantereen välissä;
rajana Intianmerta ja Atlanttia vastaan
on pidetty Tasmanian ja Kap Hornin
kautta kulkevia meridiaaneja. Pinta-ala
179,5 milj. km2 eli n. puolet
maapallon kaikkien merien pinta-alasta; jos
reunameret ja Aasian välimeri lasketaan pois,
jää T:n pinta-alaksi yli 165 milj. km2
avomerta. Syvimmät kohdat n. s. Guamin
hauta (9,636 m) Guam-saaresta
(Mariaanit) itään ja Filippiinien
länsipuolella olevat 9,788 m:n ja 10,430 m:n
syvyiset haudat (maapallon syvimmät).
Tongasaarten itäpuolella on 9,184 m syvä
hauta ja sen eteläpuolella 9,427 m syvä
Kermadecin hauta, Merivirrat ovat
Atlantin merivirtojen tapaiset.
Filippiinien koillispuolella kääntyy pohjoinen
päiväntasaajavirta pohjoiseen ja Formosan
kohdalla koilliseen: se on lämmin
Kurošivo, Atlantin Golfvirtaa vastaava
virtaus. Etelä-Amerikan länsirannikolle tuo
kylmää nousuvettä Perun virta. —
Suolanpitoisuus keskimäärin 34,9 0/00.
Tyypillinen (lat,), yleistä luonnetta
kuvaava, perikuvallinen. — Tyyppi,
eduskuva, perikuva, perusmuoto; kirjasin.
Tyyrpuuri (ruots.), ylähanka, aluksen
oikea puoli perästä keulaan katsoessa.
Tyytymättömyyden ilmaiseminen.
Joka ei tyydy alioikeuden lopulliseen
päätökseen tai hovioikeuden tuomioon
vedotussa jutussa, vaan aikoo saattaa
asian ylemmän oikeuden tarkastettavaksi,
on velvollinen määräajan kuluessa siitä
ilmoittamaan sille tuomioistuimelle, joka
on antanut päätöksen tai tuomion,
uhalla että tämä muuten saa lainvoiman.
Tämä määräaika on alioikeuden päätökseen
nähden, jos forumväite on hylätty, 2 päivää,
muuten 8 päivää, hovioikeuden tuomioon
nähden 21 päivää (Oikeudenkäymiskaari
16:1-2, muutettuina 27/4 1868, 16:4; 25:1,
muutettuna 27/4 1868 ja 22/1 1926; 30:8,
muutettuna 14/12 1922; Asetus 14/8 1901).
Työ. 1. Fys. Kun voima raikuttaa
kappaleeseen, niin sen tähän suorittama
t. on suorassa suhteessa voimaan ja
matkaan, jonka kappale on kulkenut voiman
suuntaan: L = Pl. cos α (L työ, P voima,
l matka, α kulkusuunnan ja voiman
suunnan välinen kulma). T:n yksikkö C. G.
S.-järjestelmässä on dyne-cm, jota sanotaan
ergiksi. Sähkötekniikassa käytetään
yksikkönä joulea (= 107 ergiä) tai
wattituntia (= 3,600 joulea), muussa
tekniikassa kilogrammametriä
(=9,81 joulea). — Aikayksikössä
suoritettu t. on teho. — 2. Ihmisen t.
Laajimmassa merkityksessä jokainen
ulkonaista tehoa aikaansaava henkisen tai
ruumiillisen voiman käyttö. Taloudellista
t:tä on sellainen t., jonka tarkoituksena
on tarpeiden tyydyttäminen tai ansion saanti.
T. saattaa olla aineellista tai
aineetonta, sen mukaan
saako se kouraantuntuvan ilmaisun vai
ei, ruumiillista tai henkistä,
sen mukaan kysyykö se enemmän kättä
vai aivoja, johtavaa tai
suorittavaa, joista edellinen voi olla
joko taloudellista tai teknillistä laatua,
jälkimmäinen ammattitaitoista tai ammattitaitoa
vailla olevaa. Lopuksi t. voi olla
taloudellisesti itsenäistä tai toisen
palveluksessa suoritettua palkkatyötä. Koneet
ovat varsinkin teollisuudessa suuremmassa
tai pienemmässä määrässä syrjäyttäneet ihmis-t:n.
Työaika on kansantaloustieteellisessä
merkityksessä se aika, minkä työntekijä
sopimuksen mukaisesti käyttää työhönsä
työpaikalla. Lain määräämää t:aa sanotaan
normaali- l. maksimaalityöajaksi
(ks. t.). — Varemmin t. järjestettiin
yksityisillä tai joukkosopimuksilla.
Lakimääräisesti ruvettiin ensin rajoittamaan
lasten, nuorten työntekijäin ja naisten t:aa
1800-luvun alkupuoliskolla, aluksi Englannissa. —
Kansainvälisessä työväenkongressissa 1889
esitettiin ensikerran 8-tuntisen
normaalityöpäivän vaatimus, jonka perille
ajamiseksi toukok. 1 p. oli vietettävä
kansainvälisenä mielenosoituspäivänä. — Ennen
maailmansotaa oli miestenkin työpäivä
useimmissa maissa saatu alenemaan
12-14 tunnista 8-10 tuntiin ja
Austraaliassa ja Uudessa-Seelannissa 8 tunnin
normaaiityöpäiväksi, joka maailmansodan
viime vuosista lähtien on lakimääräisesti
saatettu voimaan myös useimmissa
Euroopan maissa teollisuuden ja
erinäisten muiden ammattien paitsi
maatalouden alalla, kuitenkin niin että
ylityötäkin saadaan lain määräämissä rajoissa
tehdä. Pisin lain sallima viikoittainen
tai päivittäinen t, on Suomessa
järjestetty seuraavilla laeilla: Laki
kahdeksantunnin työajasta 27/11 1917, osaksi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
