Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Valon tasoutuminen-Valopuu
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
muuttuu, säde taittuu. Tulosäteen ja
pinnan normaalin välistä kulmaa (kuvio 1)
sanotaan tulokulmaksi (i); menosäteen ja
normaalin välistä kulmaa taitekulmaksi
(b); näiden erotus on säteen taittuma
l. deviatsioni (δ). Taitekulma ja
taittuma kasvavat tulokulman mukana,
noudattaen Snelliuksen lakia:
sin i:sin b = n, missä n (aineiden
välinen taitekertoin, -eksponentti l.
-indeksi) on kulman suuruudesta
riippumaton. — Jos säde kulkee
päinvastaiseen suuntaan (lasista ilmaan,
tulokulma b), niin taitekertoin on 1:n.
Aineen taitekertoimesta puhuttaessa
edellytetään yleensä, että säde tulee
ilmasta (oikeammin tyhjiöstä). Kuta
suurempi taitekertoin, sitä suuremman
sanotaan optillisen tiheyden
olevan. Kohtisuoraan tuleva säde ei taitu.
Jos lasista tulevan säteen tulokulma on
41° (rajakulma), niin vastaava
taitekulma on 90°, s. o. säde poistuu
pitkin pintaa. Kun tulokulma on
sitäkin suurempi, niin vastaava taitekulma
olisi suurempi kuin 90°, joten syntyy
kokonaisheijastus lasin pinnassa.
— V. riippuu valon eri suuresta nopeudesta
eri aineissa (ks. Valo), kuten kuvio
2 osoittaa: valon kulkiessa sädettä r c:stä
rajapintaan ehtii se säteellä r’ vain
rajapinnasta d:hen, minkä johdosta
aallon rintaman suunta muuttuu. — Osa valosta
aina heijastuu; taittuneen ja heijastuneen
valon suhde muuttuu tulokulman mukaan. —
Jos valo ei ole monokromaattista, tapahtuu
samalla Värinhajaantuminen (ks. t.), vrt.
Särmiö, Spektri, Kahtaistaittuminen.
Valon tasoutuminen, valon
polarisatsioni, ks. Polarisoitu valo.
Valo-opillinen penkki, valonmittausväline,
jossa valolähteet ja valomittari ovat liikuteltavissa
pitkin etäisyysasteikkoa.
Valo-oppi, optiikka, ks. Valo.
Valopaino, fotomekaaninen kuvapainomenetelmä,
joka perustuu kromiliiman muuttumiseen
liukenemattomaksi valon vaikutuksesta. Valotettu
kromiliimakerros (lasilevyllä) saadaan sopivilla
nesteillä kohoamaan matalaksi reliefiksi,
joka väritetään painamista varten.
Valoparannus, fototerapia, joko
auringon- tai sähkövalon käyttö
terveydenhoidossa ja tautien parantamisessa.
Auringonvalon ultraviolettisäteillä on
voimakas bakteereja tuhoava, ihoa
ärsyttävä, aineen vaihtotoimintaa edistävä ja
hermostoa vahvistava vaikutus. Auringonvaloa
käytetään joko koko ruumiiseen kohdistuvissa
tai paikallisissa aurinkokylvyissä.
Edellisissä annetaan auringon paistaa
alastomaan ruumiiseen 15 min.
— 2 tuntiin lisäämällä kylpyaikaa
vähitellen päivittäin. Liian voimakkaat
aurinkokylvyt voivat vaikuttaa
haitallisesti sydämeen ja hermostoon.
Paikalliskylpyjä, joita käytetään etupäässä
tuberkuloosien hoitoon, voi ottaa
kauemminkin. — Sähkö-v:ssa korvataan
auringonvalo sähkövalolla; tällöin käytetään
joko hehku- tai kaarivaloa tai molempia
yhdessä. Hehkuvalossa on runsaasti
lämpösäteitä ja niukalti kem. säteitä,
kaarivalossa päinvastoin. Tavallinen
valokylpy otetaan n. s. valokaapissa, jossa
olevalla tuolilla kylpijä istuu, vain pää
kaapista ulkona. Kaapin sisäseinillä on
runsaasti hehkulamppuja, joiden
annetaan säteillä kylpijään 10-20 minuuttia,
minkä jälkeen otetaan puolikylpy,
ammekylpy tai suihku. Se soveltuu
reumaattisiin kipuihin, liikalihavuuteen ja
hermosärkyihin. Usein sovitetaan
hehkulamppujen lisäksi kaarilamppuja;
erinäisissä hermoston taudeissa käytetään
yksinomaan viimeksimainittuja. Paikallisiin
valokylpyihin, jotka edistävät paikallisesti
aineenvaihtoa ja vaikuttavat kipuja
lieventävästi, käytetään etupäässä
hehkuvaloa. — Viime aikoina on varsinkin
pinnallisten tuberkuloosien ja yleisen
heikkouden hoidossa menestyksellä käytetty
n. s. elohopea- l. kvartsilamppuja (ks. t.).
Valopiha. 1. Pienehkö, kivitalon
pääpihamaasta erillinen pihamaa, valokuilu
ja tuuletusaukko, jonka tehtävä on valon
ja ilman saaminen umpinaisten
rakennusryhmäin sisäosiin, käytäviin,
kylpyhuoneisiin y. m. — 2. Valokuvauksessa
esiintyvä virhe. Syntyy, kun kuvatussa
on jokin suhteettoman voimakasvaloinen
osa, valon heijastuessa levyn takapinnasta
tai levitessä kalvoon valopisteen
ympäristössä. Ilmenee vaaleana läikkänä
tai renkaana valopisteen ympärillä. ks.
kuvaliitettä Valokuvaus.
Valopistoli, pistolin tapainen, mutta
n. haulikon kaliberinen ase, jolla
ammutaan tähystystä ja merkinantoa varten
ammuksia, jotka räjähtäessään antavat
voimakkaan, usein värillisen valon.
Valopuhelin, fotoioni (ks. t.).
Valopuu, metsänh., puulaji, joka ei
saata pitempää aikaa kasvaa muiden
puiden varjostamana kitumatta tai
kuihtumatta. Vastakohta: varjopuu.
V:ita ovat koivu, mänty, haapa, lehtikuusi,
näiden jälkeen tammi, leppä, saarni ja
vaahtera; varjopuita: kuusi, hopeakuusi,
pyökki, lehmus, marjakuusi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
