Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Venäjä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Seur. hallitsijat jatkoivat edeltäjiensä
työtä koko V:n kokoamiseksi Moskovan
hallittavaksi. Vasilij III Ivanovitš
(1505-33) valloitti Pinkovan ja
muut vielä itsenäiset pikkuruhtinaskunnat
sekä Liettualta Smolenskin. Iivana IV
Julma (1533-84) antoi 1547 kruunata
itsensä tsaariksi, lopetti pajarien vallan
ja perusti streltsien henkivartioston sekä
valloitti Kasaanin ja Astrakaanin. Fedor
Ivanovitšin (1584-98) aikana V:n
kirkko sai oman patriarkan ja tuli siten
riippumattomaksi Konstantinopolista.
Boris Godunovin (1598-1605)
seuraajan Vasilij Šuiskijn (1606-10)
hallitessa alkoi yhä pahemmaksi käynyt
sekasorron aika Vale-Dimitrineen; sen
kuluessa puolalaiset valloittivat
Moskovan ja Jaakko De la Gardien johtamat
ruotsalaiset Novgorodin.
Anarkian lopetti Nižnij-Novgorodista
alkunsa saanut teurastaja Mininin ja
ruhtinas Požarskijn johtama kansallinen
nousu. Hallitsijaksi valittiin Mikael
Romanov (1613-45), joka menetti
alueita sekä Puolalle että Ruotsille
(Stolbovan rauha 1617), mutta palautti
järjestyksen. Hänen poikansa Aleksej
Mihailovitšin (1645-76) aikana
Ukrainan kasakat yhtyivät Venäjään.
Kirkollisissa oloissa pantiin toimeen
uudistuksia, mikä aiheutti suurta
hajaannusta (vrt. Raskolnikot). Fedor
Aleksejevitšin (1676-82) jälkeen
tuli hallitsijaksi Pietari I (1682-1725).
Hän koetti osin väkivaltaisilla
uudistuksilla eurooppalaistukaa valtakuntaansa
ja uudisti sen hallinnon ja sotalaitoksen.
Uusi pääkaupunki, Pietari, rakennettiin.
Suuressa pohjan sodassa (ks. t.) hän
syöksi Ruotsin suurvalta-asemasta ja
laajensi alueitaan myös Persian
kustannuksella. Seuraavat hallitsijat olivat
Pietarin puoliso Katariina I (1725-27),
pojanpoika Pietari II (1727-30),
veljentytär Anna (1730-40), tämän
sisarentyttären poika Iivana VI (1740-41),
joka oli pieni lapsi, ja Pietari Suuren
nuorin tytär Elisabet (1741-62).
Upseerisalaliiton kukistettua
Holstein-Gottorp-sukuisen Pietari III:n
tuli hallitsijaksi hänen puolisonsa
Katariina II (1762-96). Puolan (ks. t.,
kartta) jaoissa ja sodissa Turkkia
vastaan hän laajensi valtakuntansa aluetta
tuntuvasti. Hän harrasti
valistusfilosofian aatteita, mutta suunnitelluista
suurista uudistuksista ei tullut mitään;
sivistyselämää kylläkin edistettiin.
Katariinan pojan Paavali I:n (1796-1801)
aikana V. otti osaa liittokuntien sotaan
Ranskaa vastaan; hänetkin kukisti
upseerisalaliitto. Paavalin pojan
Aleksanteri I:n (1801-25) aikana V. soti
aluksi Napoleonia vastaan, mutta teki
sitten hänen kanssaan liiton Tilsitissä
1807, valloitti Suomen (ks, Suomen
sota 1808-09 ja Suomi, historia),
taisteli uudelleen Napoleonia vastaan
tämän V:n-retkellä 1812 ja otti osaa hänen
lopulliseen kukistamiseensa, Aleksanteri
oli aluksi ollut verraten vapaamielinen,
mutta tuli vähitellen vanhoilliseksi ollen
Pyhän Allianssin perustajia. Aleksanteria
seurasi hänen veljensä Nikolai I
(1825-55), sittenkuin tämän vanhempi
veli Konstantin oli luopunut
oikeuksistaan. Itsevaltiutta vastustavat
upseerit tekivät kapinan, mutta nämä,
„dekabristit", kukistettiin helposti (jouluk. 1825).
Nikolai ylläpiti itsevaltiuden ja
virkavaltaisen hallitusjärjestelmän jyrkässä
muodossa ja vihasi länsimaisia
vapausaatteita, Hänen aikanansa V. riisti
Persialta osan Kaukaasiaa ja sekautui
Kreikan vapaussotaan Turkkia vastaan;
Puolan kapina kukistettiin verisesti 1831.
Vuonna 1849 V. lähetti Itävallan avuksi
armeijan Unkarin vapausliikettä
tukahduttamaan. V. 1853 puhkesi itämainen
sota (ks. t.). Rauhanteon jälkeen
Aleksanteri II (1855-81) aloitti
uudistuspolitiikan, myös Suomessa. V. 1861
maaorjuus lakkautettiin V:llä, jolloin
22 milj. talonpoikaa pääsi vapaaksi,
mutta nämä saivat liian vähän maata
ja senkin kalliista hinnasta;
kunnallinen itsehallintolaitos (zemstvo)
perustettiin ja oikeudenkäyttöä parannettiin.
Mutta vapaamielinen kausi jäi lyhyeksi.
Siihen vaikutti osaltaan Puolan kapina
1863-64. Pakkovalta herätti
tyytymättömyyttä ja anarkistisen liikkeen (ks.
Nihilismi). Kaukaasian valloitusta
täydennettiin, suuret osat Keski-Aasiaa,
Amurinmaa ja Sahalin liitettiin V:ään.
Nikolai I:n aikana tuulta siipiensä alle
saaneesta slavofiilisesta liikkeestä
kehittyi panslavistinen virtaus, jonka
ilmauksia oli V:n ryhtyminen 1877 sotaan
Turkkia vastaan Balkanin sorrettujen
kristittyjen kapinan tukemiseksi.
Venäläiset hyökkäsivät Turkin Armeeniaan ja
Bulgaariaan sekä valloitettuaan Plevnan
etenivät Balkanin vuorten yli
Konstantinopolia kohti. San Stefanon rauha oli
Turkille (ks. t., historia) hyvin
epäedullinen, mutta suurvallat sekautuivat
asiaan, ja Berliinin kongressissa
rauhanehtoja muutettiin V:n vahingoksi.
Nihilistien murhaaman Aleksanteri II:n
seuraaja Aleksanteri III (1881-94)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
