- Project Runeberg -  Pieni Tietosanakirja / IV. San Remo - Öölanti /
1205-1206

(1925-1928) [MARC]
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Verdun-Verenkierto

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)


illustration placeholder

G. Verdi.


teostensa päämerkitys oli niiden
vapausaatteisissa aiheissa. Mutta pysyvän
maailmanmaineen V. sai seur. vaihekautensa
tuotteilla („Rigoletto", 1851, „Trubaduuri" ja
„Traviata", 1853), joiden vaikutus perustuu
musiikin draamalliseen rikasvivahteisuuteen.
Seur. oopperoista huomattavin on „Aida" (1871),
jonka uhkeampi soitinnus ja riitasointisempi
sointupuku ilmaisi uudemman ajan vaikutusta. V:n
viimeiset teokset, „Otello" (1887) ja „Falstaff"
(1892), ovat Wagnerin myöhäisimmän tyylin suuntaiset.

Verdun [-dö’], lujasti linnoitettu
kaup. Koillis-Ranskassa, Maasin varrella.
Likööri- ja makeisteoll. 30,000 as. —
V. 843 tehtiin siellä V:n sopimus, jossa
Frankkien valtakunta jaettiin Italiaan,
Saksaan ja Ranskaan. V. liitettiin
Ranskaan 1552. V. 1870 saksalaiset
valloittivat sen. Maailmansodassa, vars. 1916
saksalaiset koettivat turhaan valloittaa sitä.

Verein für Sozialpolitik ks. Katederisosialistit.

Verelius [-rē’-], Olof (1618-82),
ruots. muinaistutkija. Kiinnitti
huomiota isl. sagakirjallisuuteen.

Verenkierto. V:n, s. o. veren
säännöllisen kiertokulun tehtävänä on
kuljettaa ruumiin eri osiin niissä
tapahtuvan palamisen ylläpitämiseksi ravintoa
ja happea sekä sieltä poistaa palamisen
tuloksena syntynyt hiilidioksidi, vesi
ja erinäiset kuona-aineet. V:n elimiä
ovat veren liikkeellepanna sydän (ks. t.)
ja verisuonet. Niitä suonia, joita myöten
veri virtaa poispäin sydämestä, sanotaan
valtimoiksi, niitä taas, joita
myöten se virtaa sydämeen päin,
laskimoiksi. Valtimot yhtyvät
laskimoihin hienojen hiussuonien
(kapillaarien) välityksellä. Useilla
selkärangattomilla (nivelmadoilla, korkeammilla
äyriäisillä, useilla hämähäkeillä, mustekaloilla,
vaippaeläimillä) on hyvin kehittynyt,
suljettu tai melkein suljettu v. (veri
virtaa koko ajan verisuonistossa, erillään
ruumiinontelosta), toisilla selkärangattomilla
(hyönteisillä, simpukoilla, kotiloilla)
on avoin v. (veri virtaa myös
ruumiinontelossa, suonisto kun ei jatku
yhtenäisenä). Onteloeläimillä, useimmilla
laakamadoilla ja piikkinahkaisilla ei ole
lainkaan verisuonistoa. Kaloilla ja
kiduksellisilla sammakkoeläimillä veri virtaa
2-lokeroisesta sydämestä kiduksiin ja
täältä ruumiin eri osiin käymättä välillä
sydämessä. Korkeampien selkärankaisten
vessa sitävastoin erotetaan 2 osaa, n. s.
iso ja pieni kiertokulku.
Edellinen on se matka, jonka veri suorittaa
virratessaan sydämestä ruumiin eri osiin
ja takaisin sydämeen, jälkimmäinen on
matka sydämestä keuhkojen hiussuoniverkkoon
ja sieltä takaisin sydämeen.
Matelijoilla ja keuhkollisilla sammakkoeläimillä,
joilla on 3-lokeroinen sydän, alkaa sekä
iso että pieni kiertokulku sydämen
kammiosta. Iso kiertokulku päättyy sydämen
oikeaan, pieni vasempaan eteiseen.
Linnuilla ja imettäväisillä, joilla on
4-lokeroinen sydän, happirikas valtimoveri virtaa
sydämen vasemmasta kammiosta suureen
aorttaan, siitä erinimisiä valtimoita
myöten ruumiin eri osien hiussuonistoon,
missä se luovuttaa hapen ja
ravintoaineita ja ottaa hiilidioksidia ja
kuona-aineita, ja palaa sitten sydämen oik.
eteiseen laskimoita myöten, jotka lopulta
yhtyvät kahdeksi onttolaskimoksi
(ylempään onttolaskimoon yhtyvät päästä,
kaulasta ja eturaajoista tulevat laskimot,
alempaan onttolaskimoon vartalosta ja
takaraajoista tulevat laskimot). Tämä
matka on iso kiertokulku.
Sydämen oik. eteisestä veri virtaa oik.
kammioon ja täältä keuhkovaltimoa myöten
keuhkoihin saamaan happea ja luovuttamaan
hiilidioksidin; keuhkoista se virtaa
keuhkolaskimoita myöten vas. eteiseen.
Tämä matka on pieni kiertokulku.
Ruoansulatuselimistä veri ei laske
suorastaan alempaan onttolaskimoon, vaan
kokoontuu ensin porttilaskimoon ja sitä
myöten maksaan, jossa porttilaskimo
haaraantuu hiussuoniksi. Maksasta se
virtaa maksalaskimoita myöten alempaan
onttolaskimoon. — Sydänlihas saa
verensä aortan juuresta lähtevästä
kahdesta sepelvaltimosta; niiden tuoma veri
palaa oikeaan eteiseen sydämen
laskimoita myöten. — Verisuonien seinämässä
on 3 kerrosta: sisäketto, väliketto ja
ulkoketto. Laskimoissa sisäketto
poimuttuu puolikuun muotoisiksi läpiksi, jotka
estävät veren kulkemasta taaksepäin.
Valtimojen seinämät ovat yleensä
vahvemmat ja kimmoisemmat kuin
laskimojen. Sisälmyshermostoon kuuluvat
suonihermot (vasomotoriset hermot)
säännöstelevät verisuonissa virtaavan
verimäärän suuruutta aikaansaamalla verisuonien
lihaksissa supistumisia tai höltymisiä ja
siten supistamalla tai avartamalla verisuonien
tilavuutta. ks. värikuvaliitettä.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 17:50:13 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/pieni/4/0667.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free