Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Viitasaari-Wikström
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Viitasaari, kunta Vaasan läänissä,
Hämeen pohjoisosassa, Keiteleen kummallakin
puolella; 1,299,4 km2, 11,636 as.
(1927). 8-luokk. yhteiskoulu. Huopanan
y. m. lohikosket.
Viittatie. Yleinen talvitie on tarpeen
mukaan viitoitettava ja missä tie menee
jään yli, on ne paikat merkittävä, joissa
on avantoja tai railoja. Joka tekee avannon
sellaisen tien varrelle on velvollinen sen
sopivalla tavalla merkitsemään (Tielaki 3/5 1925).
Viiva, avaruudessa liikkuvan pisteen
ura; kahden toisiaan leikkaavan pinnan
leikkauskuvio. V. on joko suora tai käyrä.
V:lla on yksi ulottuvaisuus, pituus.
Viivasto, mus., ks. Nuottiviivasto.
Viivoitinpinta, geom., pinta jonka voi
ajatella syntyneen siten, että suora viiva
jatkuvasti siirtyy asemasta toiseen. Jos
suora kussakin asemassaan leikkaa
edellisen asemansa, niin v. on tasottuva
(vrt. Tasottuva pinta). V:ja ovat
esim. kartio (tasottuva), ruuvipinta,
yksivaippalnen hyperboloidi, hyperbolinen
paraboloidi (ks. t., kuva).
Viivästys, mora (ks. t.).
Wijk [vīk], maatila Kemiössä,
kuulunut Horneille.
Wijkman [vīk-], Johan Henrik
(n. 1698-1751), valtiollinen seikkailija.
Toimi Suomessa venäläisten hyväksi ja
mestattiin. [Suolahti, „Elämää Suomessa
1700-luvulla" (1925).]
Vik [vīk], vapaaherrakunta Siuntiossa
1569-97, Klaus Flemingillä.
Vikaari (lat.), viransijainen, vars.
papillinen. Apostolinen v. toimii
paavin sijaisena lähetysalueella.
Anglikaanisessa kirkossa v. on pappi, joka
nauttii tuloinaan n. s. pieniä kymmenyksiä.
Vikár [-ār], Béla (s, 1859), unk.
kirjailija ja kansanrunoudentutkija,
Unkarin parlamentin pikakirjoituskanslian
ent. päällikkö. Koonnut fonografilla
unk. kansanlauluja ja -sävelmiä suuren
kokoelman. Julk. tutkielmia kansanrunoustieteen
alalta sekä etevän Kalevalan unkarinnoksen (1909).
Vikkeri, virna (ks. t.).
Viklat (Totanus), kahlaajasuku, johon
kuuluu solakoita, pitkäjalkaisia ja
-kaulaisia, keskikokoisia lajeja. Asuvat soilla
ja vesien rannoilla. Punajalkavikla
(T. calidris) on merenrannikkojen asu
kas; koivet punaiset, nokka punainen
mustakärkinen. Harmaakoipinen metsävikla l.
harmaajalkavikla (T. ochropus) on
verraten harvinainen, pesivänä löydetty meillä
etupäässä vain maamme eteläosissa. Valkoviklalla
(T. glottis), joka pesii Suomen pohjois-
ja koillisosissa, on nokka ylöspäin käyristyvä,
takaselkä valkoinen. Mustanharmaa mustavikla
(T. fuseus) pesii Lapissa. Pienin v:sta
on liro (ks. t.).
Vikloja. Alinna metsävikla, keskellä liro, ylinnä rantasipi. |
Emil Wikström. |
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>