- Project Runeberg -  Pieni Tietosanakirja / IV. San Remo - Öölanti /
1315-1316

(1925-1928) [MARC]
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Viro

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

ja kaupunkikuntiin. — Kirkollisessa
suhteessa V. muodostaa yhden ev.-lut.
hiippakunnan, joka jakautuu seurakuntiin
(kihelkond), sekä yhden kreik.-katolisen
hiippakunnan.

Historia. Itämeren-maakuntiin
virolaiset ovat asettuneet ajanlaskumme ensi
vuosisadoilla. Virolaisten vanha
valtiollinen järjestys perustui heimovaltaan. Maa
jakautui kihlakuntiin linnoineen, ja
kihlakuntaryhmät muodostivat maakuntia.
Kihlakunnan mahtivaltaa edusti vanhin,
joka oli samalla sotapäällikkönä ja
tuomarina, 1000- ja 1100-luvuilla venäläiset
tekivät ryöstöretkiä V:oon. Virolaisten
omintakeisessa kulttuurikehityksessä
tapahtui jyrkkä muutos 1200-luvulla, kun
saks. kauppiaat ja ristiretkeläiset,
asetuttuaan Väinäjoen seuduille liiviläisten
alueille, alkoivat levittää valtaansa
muihin Itämeren-maakuntain osiin. Vv:n
1208-24 välillä kalparitaristo valloitti
V:n mantereen ja 1227 Saarenmaan.
Rodultaan ja olemukseltaan vieras
maahan asettunut sortovalta vakiinnutti kat.
uskonnon, ainakin ulkonaisesti, ja
läänityslaitoksen. Sortuessaan virolaiset
menettivät itsenäisyytensä ja valtiollisen
vapautensa ja joutuivat maaorjiksi.
V. 1219 Tanskan kuningas Valdemar
Sejr teki ristiretken V:oon ja alisti
Pohjois-V:n maakunnat Tanskan valtaan.
V. 1237 yhdistettiin kalpaveljesten
ritarikunta saks. ritarikuntaan. V. 1343
puhkesi suuri kapina ja virolaiset kutsuivat
avukseen suomalaisia ja venäläisiä, mutta
ennenkuin naapurit ehtivät apuun,
tukahdutti ritarikunta liikkeen ja yhdisti
Tanskan kuninkaalle kuuluneet
maakunnat alueeseensa.

Seur. aikoina V:n historia on täynnänsä
saks. ylimystön keskeisiä kahakoita
ja sisäisiä sotia. V. 1562 sortui saks.
ritarikunnan valta. Pohjoiset maakunnat
(Virumaa ja Harjumaa) joutuivat Ruotsinvallan
alaisuuteen, Saarenmaa Tanskan kuninkaalle
(v:een 1645, jolloin sekin joutui
Ruotsille), osa Etelä-V:oa, m. m.
Liivinmaa, puolalaisille ja itäpuoliset V:n
rajaseudut ajoittain venäläisille. V. 1582 Tartto
siirtyi venäläisiltä puolalaisille.
Puolalaisten ja ruotsalaisten välillä kesti
alituista sotaa 1600-luvun alkupuolelle asti.
Puolan vallan vaikutus Etelä-V:ssa on
ollut hyvin ohimenevää laatua. Sensijaan
on V:n vanhempaan kulttuurikehitykseen
syvästi vaikuttanut Ruotsin
vallan aika. Ruotsin valta lujittui 1625
ja kesti v:een 1710. Sen kestäessä
tehtiin ensim. yritykset V:n kansan
vapauttamiseksi maaorjuudesta. Hengellisestä
elämästä pidettiin huolta, Tarttoon ja
Tallinnaan perustettiin lukio ja Tarttoon
1632 yliopisto. V. 1630 perustettiin
Tarttoon myös hovioikeus. Reduktsioni
huojensi jonkin verran talonpoikien
asemaa.

V. 1710 Venäjä valloitti koko V:n
ja 1721 Uudenkaupungin rauhassa Ruotsi
luopui oikeuksistaan. V:n vars.
isännäksi tuli taas entistä lujemmin saks.
aatelisto, joka pian otti huostaansa myös
tärkeimmät virat, Kansan henkisen
tilan hyväksi ei tehty juuri mitään.
Katariina II:n aikana tehtiin yritys
huojentaa edes jonkin verran kansan kurjuutta.
V. 1816 julistettiin Pohjois-V:n ja 1819
Etelä-V:n talonpojat henkilökohtaisesti
vapaiksi, mutta viljelemäänsä maata he
eivät saaneet omakseen. Täten talonpojat
joutuivat erotetuiksi maastaan, johon
heillä nyt lain mukaankaan ei ollut enää
minkäänlaista omistusoikeutta. Heistä tuli
vuokraajia, joilta aatelisherrat voivat
ottaa miltei miten suuren vuokran
hyvänsä. Asema kävi kohtalokkaaksi
v:n 1840 paikkeilla, jolloin kurjuutta
lisäsivät katovuodet. Huhuja alkoi levitä
„henkimaasta", jota annettaisiin
kreik.-katolisuuteen kääntyneille. Nämä huhut
houkuttelivat joukon kansaa liittymään
kreik.-kat. kirkkoon tai muuttamaan
Venäjälle. — Vasta vuosien 1849, 1856
ja 1860 talonpoikaislakien kautta saatiin
aikaan vähänkin siedettävämmät olot,
V ♩♩♩♩♩ imukset tehtiin
pitempiaikaisiksi ja maksut saatiin suorittaa
rahassa; talonpoika sai oikeuden ostaa
viljeleinänsä maan, vaikkakin kalliista,
Kartanon- ja talonpoikaismaan rajat
määrättiin eikä aateliskartanon (mõisa)
sallittu enää liittää alueisiinsa
talonpoikaismaata. Mutta talonpoikaismaasta
erotettiin kuudes osa, kvootemaa, jonka piti
tulla kartanon työläisten käytettäväksi.
Tästä kartanonomistajat eivät
kuitenkaan välittäneet, ja useimmiten
kvootemaa yhdistettiin kartanon maihin. V. 1866
säädettiin talonpoikain itsehallinto. Koska
lakeja toteutettiin vitkastellen, alkoi
levottomuuksia, V. 1858 puhkesi
Pohjois-V:ssa, Mantrassa, kapina, jonka saks.
aateli tukahdutti ven. sotaväellä.
Talonpoikaismaan ostossa ehdot olivat raskaita.
Tavallisesti kartanonomistaja pidätti
itselleen kalastus-, metsästys- ja
volmankäyttöoikeudet. Verotaakan koko paino
joutui talonpojan kannettavaksi, jota
vastoin laajat alueet kartanon
omistamaa maata olivat verosta vapaita.
Kansakoulujen ylläpito, teiden kunnossapito
y. m. jäivät miltei yksinomaan


<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Dec 11 15:16:43 2023 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/pieni/4/0732.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free