Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Viron markka-Virtahepo
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Roht ja ennenkaikkea Tuglas. —
Kirjailijayhtymistä on ollut tärkein Noor-Eesti,
aikakauskirjoista tärkeimmät Eesti Kirjandus (per.
1907) ja Looming (per. 1923). [Viron Kirja
(1926); Kallas, „Nuori-Viro" (1918).]
Viron markka, Viron rahayksikkö
v:n 1927 loppuun, jolloin sen sijaan
otettiin kruunu = 100 ent. markkaa, arvo
100/248 g puhdasta kultaa (Suomen rahassa
n. 10,7 mk.).
Viron taide. Yksityisiä virolaissyntyisiä
taiteilijoita lukuunottamatta itsenäinen vir.
taide-elämä varsinaisesti alkaa 1900-luvun alussa.
Varhaisemman kauden taitelijoita olivat
taidemaalarit Köhler l. Köler-Viljandi,
Carl Maibach (1833-94) ja Oskar
Hoffmann (1851-1911) sekä
kuvanveistäjät Weizenberg ja
Adamson. Uuden ajanjakson alkajat ovat
taidemaalarit Ants Laipman (s. 1868)
ja Kristjan Raud (s. 1868), nuorempaa
polvea ovat Triik, Koort ja Mägi
ja vielä nuorempia Vabbe. Kuvia ks.
Koort ja Suits.
Virranjakojärjestelmä ks.
Sähköjohtojärjestelmät. —
Virrankatkaisija ks. Katkaisija,
Induktsionikoje, Neefin ratas. —
Virrankokooja, kollektori. ks.
Sähkökone. — Virrankääntäjä,
kommutaattori, koje, jolla sähkövirran
suunta voidaan muuttaa. vrt. Sähkökone.
Virran silta, Koljonvirran (ks. t.) silta.
Virransulku, lyhytsulku, suorayhdistys
syntyy silloin, kun johdot, joiden välillä on
jännitysero, yhtyvät keskenään muodostaen suljetun
virtapiirin, esim. koskettavat toisiaan ilman
välillä olevaa eristystä tai vastusta taikka
myös pienen vastuksen kautta. V.
aiheuttaa suuren virtasysäyksen, n. s.
lyhytsulkuvirran, jonka suuruus (Ohmin lain
mukaan) riippuu johtojen välisestä
jännityserosta ja virtapiirin vastuksesta.
Lyhytsulkuvirta ylikuormittaa
sähköjohtoja, sulattaa ne toisinaan sekä rasittaa
mekaanisesti sähkökoneita ja -kojeita,
joskus rikkoen ne. Suojana v:ua vastaan
käytetään varmuus- ja varolaitteita (ks.
Sähköteknilliset varolaitteet).
Virrat, kunta Vaasan läänin etelärajalla,
Pohjois-Satakunnassa; 1,118,4 km2,
11,270 as. (1927). Luonnonnähtävyyksiä:
Toriseva, Killinkosken puuhiomo ja nauhatehdas.
Virsén [-ē’n], Carl David af
(1842-1912), ruots. runoilija ja arvostelija.
Vastusti ankarasti 1880-luvun realismia. Julk.
muotokauniita ja yleväsävyisiä runoja: „Dikter",
„Nya dikter", ,,Under furor och cypresser"
sekä elämäkertoja.
Virsi, uskonnollinen runo, jota
yhteisesti veisataan kristillisen seurakunnan
jumalanpalveluksissa sekä yksityisissä
jumalanpalvelustoimituksissa. V:n-laulu
on ollut käytännössä nähtävästi kirkon
alusta lähtien. Aluksi käytettiin V:n T:n
psalmeja, mutta jo varhain sepitettiin
alkuperä isiäkin kristillisiä v:iä. Eteviä
vanhan kirkon v.-runoilijoita olivat
Hilarius, Ambrosius ja Prudentius.
Keskiaikana esittivät v:iä koulutetut kuorot.
Sellaisia varten sepittivät virsiä m. m.
Bernhard Clairvauxlainen ja Tuomas
Akvinolainen. Huomattavia evankeelisia
v.-runoilijoita ovat olleet esim. Luther,
P. Gerhardt, Olaus ja Laurentius Petri,
H. Spegel ja J. Svedberg. Virsiä ovat
suomentaneet ja sepittäneet M. Agricola,
J. Suomalainen. Maskun Hemminki,
edelleen Abraham ja Antti Achrenius sekä
Lönnrot. Suomen ruotsink. v.-runoilijoista
mainittakoon Runeberg ja Topelius.
Virsikannel, mus., 1-kielinen
jousisoitin. On kehittynyt muinaisesta
monokordista (ks. t.) siten, että siirrettävän
tallan asemesta on kielen alle sijoitettu,
sävelasteikkoa ilmaiseva pykälikkö.
Virsikirja. Suomen kirkossa on
kirkolliskokouksen asiana ottaa v.
käytettäväksi. Ensim. suomenk. v:n toimitti
n. 1580 Jaakko Suomalainen eli Finno,
toisen Maskun kirkkoherra Hemming
n. 1610. V. 1701 ilmestyi 1695
ilmestyneen ruots. v:n esikuvan mukaan
laadittu suom. v., jota maassamme
käytettiin samoin kuin sen ruots. esikuvaa,
kunnes kirkolliskokous 1886 hyväksyi
nyk. käytännössä olevan sekä suom. että
ruots. v:n. Paitsi v:aa käytetään
hartaustilaisuuksissa laulukirjoja, kuten
„Siionin virsiä" Lounais-Suomen n. s.
rukoilevaisten sekä, hiukan muunnettuna,
herännäisyyssuunnan keskuudessa,
„Siionin kannelta" evankeelisen suunnan
piirissä ja Suomen Lähetysseuran
julkaisemaa kokoelmaa „Hengellisiä lauluja ja
virsiä". Toimenpiteisiin on ryhdytty uuden
suom. v:n aikaansaamiseksi.
Virsta, vanha maantiemitta, Ven. v. =
1,066,78 m. Ruotsin v. l. pitkä v. oli 2,672 m.
Virsukukka, Calceolaria (ks. t.).
Virtahepo, virtahevonen
(Hippopotamus amphibius), 3,5-4,5 m pitkä,
1,2-1,5 m korkea, 1,500-3,000 kg:n
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
