Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Väittämä-Väkilannoitteet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
pyritään osoittamaan kanteen tai syytteen
asiallinen oikeudettomuus. Asia-v:n
hyväksyminen johtaa kanteen tai syytteen
hylkäämiseen, kumoamiseen. — Matem.
ks. Väittämä.
Väittämä, teoreema, lauselma,
jonka sisältämä väitös on näytettävä
toteen l. todistettava. V:ään kuuluu kaksi
osaa, olettamus l. hypoteesi,
jonka edellyttäen väite l. teesi on
todistettava.
Väitöskirja. Lisensiaattiarvon
saavuttamiseksi yliopiston jumaluusopillisessa,
lainopillisessa, filosofisessa ja
maatalousmetsätieteellisessä tiedekunnassa sekä
tohtorinarvon saamiseksi lääkeopillisessa
tiedekunnassa vaaditaan v. eli painosta
julkaistu tieteellinen tutkimus, jota on
julkisessa väittelyssä puolustettava. V:ksi
sanotaan myös pastoraaliväitöskirjaa,
vähäistä jumaluusopillista tutkielmaa,
jota ei tarvitse painosta julkaista eikä
julkisesti puolustaa.
Väkijuomalainsäädäntö. Ruotsin
mahtavuuden aikana koetettiin oluen
valmistaminen ja myynti järjestää
ammattikuntaperiaatteen mukaisesti, jolloin
kotitarveoluenpano olisi tullut lakkaamaan.
Yleisen vastarinnan vuoksi tämä ei
kuitenkaan tapahtunut. Paloviinasta
määrättiin ensi kerran veroa kannettavaksi
1638. V. 1709 Kaarle XII julkaisi
viljanpuutteen vuoksi viinanpolttokiellon, mutta
kansan tyytymättömyyden vuoksi se oli
pian peruutettava. V. 1718 annetussa
asetuksessa viinanpoltto ja -myynti
yritettiin uudelleen järjestää
ammattikuntaperiaatteen mukaisesti, ja kansalta
otettiin viinapannut. Kaarle XII:n kuoltua
palattiin jälleen kotitarvepolttoon.
Hattupuolue julkaisi us. viinanpolton kieltoja;
v:sta 1756 oli sellainen voimassa 4 v.
Kustaa III koetti 1775 saada
viinanpolton valtion yksinoikeudeksi, mutta
yrityksestä oli pian luovuttava. V. 1800
määrättiin viinanpolttovero
maksettavaksi kaikelta manttaaliin pannulta
maalta huolimatta siitä, poltettiinko
viinaa vai ei. Samoin oli jokaisen
kaupungin asukasmäärän mukaan
suoritettava veroa. V. 1841 tarjottiin Suomen
maanomistajille tilaisuus päästä vapaiksi
viinaverosta, ehdolla että he luopuivat
poltto-oikeudestaan. Täten luovutetut
poltto-oikeudet vuokrattiin halullisille
maanviljelijöille tarkoituksella saada
syntymään tehdasmaisia polttimoita, mikä
jossakin määrin saatiinkin toteutetuksi.
V. 1865 annetulla asetuksella
kotitarvepoltto määrättiin lopetettavaksi seur.
vuoden alusta ja korvattavaksi tehdaspoltolla.
N. 40,000 pientä polttimoa silloin
lakkasi. Mallasjuomateollisuuden
aiheuttaman juoppouden ehkäisemiseksi
sallittiin maalaiskuntien 1883 eräin
poikkeuksin kieltää mallasjuomien myynti
alueellaan. Vain muutamat kunnat eivät tätä
oikeutta käyttäneet hyväkseen.
Kaupungeissa mainittu asetus alisti kunnallisen
kielto-oikeuden alaiseksi vain
mallasjuomien anniskelun. V:n 1886 asetuksella
viinan vähittäismyynti maalla kiellettiin
kokonaan; samoin sen anniskelu
lukuunottamatta rautatieasemien,
matkustajalaivojen, terveyslähteitten ja
kylpypaikkojen ravintolaoikeuksia. Kaupungeissa
alistettiin kunnallisen kieltovallan
alaiseksi kaikki muu yleisölle tapahtuva
viinanmyynti paitsi polttimoiden oikeus
myydä tuotteitaan vähintään 25 kannun
erissä. Sen alaisiksi alistettiin myös
kaikki vähintään 25 % alkoholia
sisältävät ulkomaiset juovutusjuomat,
V:n 1892 asetuksella kaupunkikuntien
kielto-oikeutta täydennettiin siten, että se
käsitti vähintään 22 volyymiprosenttia
alkoholia sisältäväin juovutusjuomien
kaupan. Kaupunkikunnat eivät tätä
oikeuttansa käyttäneet aivan yleisesti,
mikä johtui silloisista äänioikeusoloista.
Vv. 1891 ja 1903 laajennettiin
mallasjuomien kauppaa koskevaa kunnallista
kielto-oikeutta siten, että sen ulkopuolelle
jäi ainoastaan panimoiden oikeus myydä
tuotteitaan korittain sekä oikeus pitää
kaupungissa yhtä vähittäismyymälää.
Miedompien väkijuomien (viinien)
vähittäismyyntiä rajoitettiin v:n 1895
asetuksella.
Ylläolevat rajoitukset ovat osoituksia
1880-luvulla virinneen raittiusliikkeen
voimistumisesta. Pyrkimys yleiseen
kieltolakiin tuli voimakkaasti esille
v:n 1900 valtiopäivillä. V. 1907
Eduskunta hyväksyi kieltolakiesityksen ja
1909 uuden, joka 1917 sai Venäjän
väliaikaisen hallituksen vahvistuksen ja
astui voimaan 1/6 1919. V. 1922
säädettiin uusi kieltolaki, jota sittemmin on
muutettu, vrt. Kieltolaki, Rikos
(taulukko), Raittiusliike.
Väkikela, korkealla olevan vintturin
käytinakseliin kiinnitetty ketjupyörä,
jota alhaalta voidaan ketjusta vetämällä
pyörittää.
Väkilannoitteet, aikaisemmin käytetty
nimitystä apulannoitusaineet.
V:n valmistuksesta, maahantuonnista
ja kaupasta ovat voimassa samanlaiset
määräykset kuin väkirehukaupasta
(ks. t.), paitsi käyttöarvosta, josta on
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
