Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Ysaye-Yököt
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
Ysaye [iza’i], Eugène
(s. 1858), maailmankuulu belg. viulutalturi.
Esiintynyt m. m. Helsingissä.
Yser [isä’r], Pohjois-Ranskasta alkava,
Belgian läntisimmän kolkan poikki
virtaava pieni joki. Maailmansodassa sen
varrella kiivaita taisteluja 1914 ja 1915.
Yskyb, Üsküb (serb. Skoplje), kaup.
Etelä-Slaaviassa, Serbiassa, Vardarin
varrella. Kauppaa ja teoll. 42,000 as.
Yskä on keuhkojen ilman äkkinäinen
puristuminen äkkiä raottuvien
äänijänteiden välitse. Tällöin poistuvat
henkitorvesta ja sen haaroista sinne joutuneet
vieraat aineet, lima y. m. s. Y:ää
sanotaan kosteaksi, jos siinä erittyy limaa,
kuivaksi, jos limaa ei erity. Y. on yleistä
eräissä hengityselinten taudeissa, toisinaan
sivuoireena muissakin taudeissa. Se on aina
taudin oire, ei mikään erityinen tauti.
Yssel l. Ijssel [aisəl], useiden
hollantilaisten jokien nimi. 1. Uusi l.
Nieuwe Y. erkanee Reinistä Arnheimin
yläpuolella, yhtyy Doesburgin kohdalla
Westfalenista tulevaan Vanhaan l. Oude
Y:iin, ja Y.-nimisenä yhtyneet joet
laskevat Zuiderzeen lahteen. — 2. Ala-Y. l.
Hollannin Y. erkanee Vianen
kohdalla Lekistä luoteeseen ja yhtyy jälleen
Lekiin vähän Rotterdamin yläpuolella.
Ystad [ystād], kaup. Ruotsissa,
Skånen etelärannalla. Keskiaik. rakennuksia,
puutaloja 1500-luvulta. Hyvä satama,
teoll. 12,000 as.
Ytimennävertäjät (Blastophagus),
3,5-4,8 mm pitkiä kaarnakuoriaisia, jotka
tuhoavat mäntyjä kaivautumalla
täysimuotoisina vuosikasvaimien ytimeen.
Suurimmat y:n aiheuttamat tuhoalueet
ovat tavallisesti kulojen tai suurten
halkovarastojen lähettyvillä. Suomessa 2
yleistä lajia.
Ytterbium, harvinainen maametalli,
kem. merkki Yb, jonka sittemmin on
havaittu sisältävän kahta alkuainetta,
lutetiumia (kem. merkki Lu, at.-p. 175)
ja neoytterbiumia.
Yttergrund, loistomajakka
samannimisellä saarella Siipyyn niemen edustalla
Porin-Kristiinankaupungin kulkuväylällä;
41 m korkea pyöreä rautainen torni,
yläosa punainen, alaosa valkoinen. Valon
korkeus 43,6 m vedenpinnasta, 40,9 m
perustuksesta. Rak. 1892, korjattu 1904.
Yttrium, harvinainen maametalli, kem.
merkki Y, at.-p. 88,7.
Yucca, jukka, palmulilja,
liljakasveihin kuuluva pohj.-amer. kasvisuku,
jonka lajeilla on puumainen, tav.
haaraton varsi ja sen päässä tiheä ruusuke
pitkiä kapeita lehtiä. Eräitä viljellään
huonekasveina tai puistopuina (lämpimissä
maissa), useiden lehtisuonista tehdään
harjoja, köysiä y. m. s.
Yukatan [ju-], Jukatan. 1.
Niemimaa Keski-Amerikassa, Meksikonlahden
ja Karaibinmeren välissä. Suurin osa
kuuluu Meksikkoon, kaakkoisosassa on
Brittiläinen Honduras, eteläosa kuuluu
Guatemalaan. Rannikko matalaa,
hiekkasärkkäistä, koralliriuttaista.
Rannempana kasvaa metsiä, sisämaan
leimakasveja ovat kaktukset ja agavet.
Monipuolista istutusviljelystä. Kaupunkien
väestö espanjalaisia ja mestitsejä,
maaseudulla asuu enimmäkseen maya-intiaaneja.
— 2. Meksikkoon kuuluva valtio Y:n
niemimaan pohjoisosassa; 35,500 km2,
360,000 as. Pääkaup. Mérida.
Yukon [jū-], Jukon, joki
Pohjois-Amerikassa, alkaa Kanadan
Kalliovuorilta, juoksee Alaskan läpi, laskee
Beringiri mereen. N. 3,500 km pitkä. Lohirikas.
Yungshuen, kaup. Kiinassa, Hunanin
maakunnassa. Suomen Lähetysseuran
yhteydessä toimivan læstadiolaisen
haaraosaston lähetysasema.
Yverdon [ivärdō’], kaup. Sveitsissä,
Vaud’n kantonissa, Neuchâtelin järven
lounaispäässä. 9,000 as. — Y:ssa oli
Pestalozzi’n kasvatuslaitos 1805-25.
Yxkull, Otto Reinhold
(1670-1746), Turun maaherra v:sta 1722;
kunnostautui suuressa pohjan sodassa
Pälkäneellä ja Isossakyrössä.
Yö, se osa vuorokautta, jonka Aurinko
on taivaanrannan alapuolella. Y:n pituudesta
ks. Päivä.
Yöhaikara (Nycticorax griseus),
n. 60 cm pitkä, lyhytkaulainen haikara:
selkäpuoli vihertävänmusta, muuten
harmaa ja harmaan valkoinen, niskassa pitkä
harva töyhtö. Liikkuu öisin, syö kaloja.
Pesä puussa. Elää suurissa yhdyskunnissa.
Keski- ja Etelä-Euroopassa, Aasiassa,
Afrikassa, Amerikassa.
Yökorennot, vesiperhoset (ks. t.).
Yökönlehti (Pinguicula),
Lentibulariaceæ-heimoon (sukua naamakukkaisille)
kuuluva kasvisuku, jonka lajeilla on
ruusukkeiset, ehytlaitaiset lehdet ja
yksinäiset, kannukselliset, huulimaiset kukat
vanan latvassa. Lehtien pinnassa on
nystykarvoja, joiden limaiseen
eritteeseen pienet hyönteiset takertuvat sulaen
sen vaikutuksesta (lihansyöjäkasveja).
Yököt. 1. Lepakot (ks. t.). — 2. Y. l.
yöperhoset, perhosten alalahko.
Ruumis tasapaksu. Tuntosarvet kärkeä kohti
suippenevat, koiraalla usein kampamaiset,
ripsiset tai tupsuiset, naaraalla
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
