Pieni Tietosanakirja / IV. San Remo - Öölanti / 1465-1466 (1925-1928) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (TIFF) - On this page / på denna sida - Äransgrund-Äyräpäänselkä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Äransgrund [ä-], matalikko
Suomenlahdessa, Helsingin ulkopuolella, n. 12 km
Harmajan majakasta etelälounaaseen.
Matalikolla on samanniminen 2-mastoinen
punainen majakkalaiva.

Ärtyväisyys, irritabiliteetti,
elävien organismien, solukkojen tai solun
(alkuliman) kyky reageerata ulkoapäin
tulleitten ärsykkeiden johdosta, s. o.
vastata niihin erikoisilla toiminnoilla.

Ärö [ärö], Tanskan saaria, 20 km
Fynin eteläpuolella; 89 km², 12,000 as.

Ätsäri, Ähtäri (ks. t.).

Äyri (isl.). 1. Alk. anglosaksilaisilla
ja ruotsalaisilla painona, 1/8 markkaa,
v:sta 1522 Ruotsissa rahana; nyk.
Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa vaihtoraha,
kruunun sadasosa. — 2. Verollepanoissa
keskiajalla ja uudenajan alussa
Ruotsi-Suomessa arvosteltiin tilat markan- ja
äyrinmaiksi, joiden mukaan verot suoritettiin.
Täten ä. tuli veroyksiköksi l. veroluvuksi.

Äyrinmaa, Ruotsi-Suomessa keskiajalla
ja uudenajan alussa tila, jolla oli 1
tynnyrinala peltoa kylvössä; vastasi 1/8
vanhan manttaalin suuruista tilaa.

Äyrityinen, aurto (ks. t.).

Äyrityismaa, 1/3 äyrinmaata.

Äyriäiset (Crustacea),
niveljalkaisluokka, enimmäkseen vesieläimiä. Iho,
jossa kitiinin ohella on hiilihappoista
kalkkia, verhoaa usein ruumista paksuna
kuorena, joka eläimen kasvaessa luodaan
ja jonka alle muodostuu uusi kuori.
Eräillä äyriäisillä on kuori 2-osainen,
simpukan kuorien kaltainen. Raajat
2-haaraisia hankajalkoja; 2 ensimmäistä
raajaparia toimii tuntosarvina, seuraavat
(1 pari yläleukoja, 2 paria alaleukoja ja
niiden lisäksi muutama pari leukajalkoja)
ruoan hienontajina ja tavoittajina;
taemmat raajaparit ovat liikuntoelimiä
tai kokonaan tai osaksi muuttuneet
kiduksiksi. Nämä ovat sulka-,
levy- tai tupsumaisia lisäkkeitä. Milloin ne
sijaitsevat ahdasaukkoisessa ontelossa,
voi eläin olla verraten kauan
maallakin. Pienimmät lajit ovat kiduksia
vailla ja hengittävät ihon kautta.
Verenkierto avonainen, ihon kautta
hengittävillä muodoilla hyvin vaillinainen,
kiduksilla hengittävillä muodoilla verraten
kehittynyt lukuisine verisuonineen.
Silmät ovat joko parillisia verkkosilmiä
tai parittomia n. s. naupliussilmiä. —
Kehityksessä useimmiten muodonvaihdos:
alemmilla ä:llä nauplius-, korkeammilla
muodoilla zoëa-toukka. — Kaksi
alaluokkaa: 1) kalvoäyriäiset
(Entomostraca), joihin luetaan
hankajalkaisten (Copepoda), kidusjalkaisten
(Branchiopoda), raakkuäyriäisten (Ostracoda)
ja siimajalkaisten (Cirripedia) lahkot ja
2) kuoriäyriäiset (Malacostraca),
joihin kuuluvat katkat (Amphipoda),
siirat (Isopoda), halkoisjalkaäyriäiset
(Schizopoda), sirkkaäyriäiset
(Stomatopoda) ja kymmenjalkaiset (Decapoda).
Kaksi ensinmainittua- kuoriäyriäislahkoa
yhdistetään niveläyriäisten (Arthrostraca),
kolme viimeksimainittua kilpiäyriäisten
(Thoracostraca) jaksoksi. —
Maapallomme vanhimpia, jo paleotsooisen
ajan alussa esiintyneitä eläinryhmiä
olivat trilobiitit (ks. t.). Kuvia ks.
Hanhenkaula, Hummeri, Jokiäyriäinen,
Kalatäi, Katkat, Kilkki, Siirat, Trilobiitit,
Vesikirput.

Äyrämöiset, Äyräpään kihlakunnan
alkuperäiset asukkaat, joita 1600-luvulta
siirtyi naapuriseuduille Karjalan kannaksella
ja myös Inkerinmaalle. vrt. Savakot.

Äyräpää. 1. Kunta Viipurin läänissä,
Karjalan kannaksella, Viipurin-Rajajoen
rataosan varrella; 192,5 km², 4,572 as.
(1927). — 2. Rautatieasema (nyk.
Leipäsuo) Viipurin-Rajajoen rataosalla,
Ä:n kunnassa, 29 km Viipurista. — 3.
Rautatieasema Viipurin-Valkjärven radalla,
Vuokselan kunnassa, 49 km Viipurista,
— 4. Muolaan (ks. t.) vanha nimi.

Äyräpää, Matti (s. 1852), alk.
Europæus, suom. lääkäri, Suomen
hammaslääketieteen uranuurtaja ja etevin
edustaja, odontologian ylim. prof.
Helsingissä 1904-17. Lukuisia hammaslääket.
julkaisuja. Arvokkaita proteesihoitoa
koskevia tutkimuksia.

M. Äyräpää.

Äyräpäänjärvi, n. 10 km pitkä, 3-4 km
leveä, matala, ruohorantainen järvi
Muolaan pitäjässä. Jakautuu kahteen, vain
hyvin kapean Sikniemensalmen yhdistämään
puoliskoon. Laskee Vuokseen. Kuuluisa
runsaasta ja monilajisesta vesilinnustostaan.
Parhaillaan on vireillä Ä:n linnuston
rauhoittaminen.

Äyräpäänselkä, matala vedenjakaja
Laatokkaan ja Suomenlahteen laskevien
vesien välillä Karjalan kannaksella.
Alkaa Salpausselästä Joutsenon
pitäjästä, kulkee Vuoksen länsipuolitse
Rajajoen lähteille ja jatkuu Inkerinmaalle.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>