Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Pimeään ja pakkaseen.
V. 1893 heinäkuun 21 p:nä klo 3 aamulla nostimme ankkurin ja
jätimme Vardön sataman hiljaisena aamuhetkenä. Kaupunki oli
vielä syvässä unessa. Miten kaunis ja rauhallinen olikaan sen
ympäristö! Laivain mastot ja talojen katot uuninpiippuineen kuvastuivat
aamutaivasta vasten. Sillä aikaa kun laivamme hiljaista vauhtia
pyrki merta ja kaukaista päämääräämme kohti, seisoin minä ulkona
ja näin syntymämaani, Norjan, katoavan taivaanrannalla. Samassa
nousi sumu ja riisti koko näköalani. Se kietoi meidät verkkoonsa
neljäksi päiväksi.
Heinäkuun 27 p:nä kohtasimme aivan odottamatta jäitä. Jo tässä
ensimmäisessä ottelussa jäitä vastaan selvisi meille, miten erinomainen
jäämerilaiva »Fram» oli. Kevyesti se kääntyi ja kierteli, eikä sille
mikään väylä jäitten keskellä ollut liian ahdas, ei mikään jäälohkare
liian uppiniskainen. Se saattoi täydellä vauhdilla törmätä jäätä
vasten natisematta, ääntä päästämättä, korkeintaan hiukan täristen.
Lauantaina, heinäkuun 29 p:nä, lähestyimme Jugorskin salmea;
vasemmalla puolella häämöitti Waigatschin saari ja oikealla puolella
mannermaa, joka yhä enemmän joutui näköpiiriimme. Lopulta
erotimme pari rakennusta, ja pian oli edessämme Chabarova telttoineen
ja muutamine taloineen.
Täällä odotti meitä venäläinen Trontheim, mukanaan 34 koiraa,
jotka seisoivat kentällä lujasti sidottuina ja pitivät korvia särkevää
melua. Ne tuotiin laivan etukannelle, ja ne huolehtivat siitä, että alussa
saimme tarpeeksemme musikaalista huvitusta. Täältä lähti viimeinen
posti kotiin, viimeinen side katkesi, ja aivan yksin liikuimme
sumu-meressä. Syyskuu alkoi hiljaisine, surunvoittoisine lumisateineen.
Lumi peitti Pohjois-Aasian autioita, alakuloisia rantoja ja
jyrkkärinteisiä kumpuja. Muuttolinnut lensivät etelää kohden, ja me, poloiset
ihmislapset, olisimme niin kernaasti lähettäneet niiden mukana
tiedonantojamme ja terveisiämme.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
