- Project Runeberg -  Pimeässä ja Pakkasessa /
7

(1923) [MARC] Author: Fridtjof Nansen
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

7

Tiistaina, syyskuun 25 p:nä.

Kaunis ilma. Aurinko pysyy nyt matalalla. Se oli
keskipäivällä ainoastaan 9 astetta taivaanrannan yläpuolella. Talvi
lähestyy nopeasti. Tänään osoitti lämpömittari — 26°C. Meistä ei
tunnu kylmältä. Illan suussa kiertelin jäälakeudella.

Napaseudun yö on kauneudessa voittamaton. Taivas muistuttaa
suurta kupukattoa, jonka laki on sininen ja jonka reunat väreilevät
viheriäisinä, sinertävinä ja punertavina. Ylhäällä taivaan sinessä
loistavat tähdet, nuo uskolliset ystävät, jotka julistavat rauhan
sanomaa. Etelässä kumottaa kuu keltaisen kehän ja keveiden rusopilvien
ympäröimänä.

Nyt" levittävät revontulet taivaan holvin yli kimaltelevan
hopea-harson, joka vivahtaa milloin keltaiseen, milloin viheriäiseen, milloin
punaiseen. Se laajenee ja supistuu ainaisessa levottomassa liikkeessä,
jakaantuen sitten lukemattomiin leimuaviin hopeavöihin, joista
kimpoaa aaltomaisia, kimaltelevia säteitä. Sitten katoaa koko
loisto. Seuraavassa silmänräpäyksessä hehkuvat tulikielekkeet
keskellä taivaanlakea, ja sitten syöksyy kirkas säde jälleen
taivaanrannalta suoraan ylös, kunnes kaikki sulautuu kuutamoon. Tuntuu
kuin kuulisi katoavan hengen huokauksen. Siellä täällä näkyy vielä
leimuavia valojuovia, epämääräisiä kuin aavistus — ne ovat
loistavien revontulten rippeitä. Mutta nyt yhtyvät ne uudelleen ja salamat
jatkavat loppumattomassa leikissä loimuamistaan. Ympärillä
kuoleman hiljaisuus, valtava kuin iäisyyden sinfonia.

Perjantaina, lokakuun 13 p:nä.

Nyt on tapahtunut se, millä pahan ennustajat koettivat säikyttää
meitä. Jää puristuu ja työntyy ympärillämme ukkosen kaltaisella
jyminällä. Se kohoaa suuriksi kasoiksi ja muureiksi, jotka ovat
tarpeeksi korkeat ulottuakseen laivamme takilaan. Se tekee
kaikkensa murskatakseen laivan. Me istumme täällä kuitenkin kaikessa
rauhassa lähtemättä edes kannelle sekasortoa katsomaan. Me vain
puhelemme ja naureskelemme aivan kuin ei vaaraa olisikaan. Jos
kuvittelee, että määrättyyn suuntaan kulkevat suunnattomat jää-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Dec 11 15:19:10 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/pimejapakk/0013.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free