- Project Runeberg -  Pimeässä ja Pakkasessa /
8

(1923) [MARC] Author: Fridtjof Nansen
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

8

joukot äkkiä kohtaisivat vastuksen, esim. toisen jääkasan, joka
tuulen kääntymisen johdosta kulkisi vastakkaiseen suuntaan, niin
ymmärtää helposti, mikä ääretön puristus siitä syntyy.

*



Sellainen taistelu jäiden kesken on kieltämättä suurenmoinen
näytelmä. Silloin tuntee olevansa titaanisten voimain vallassa, ja
helppo on ymmärtää, miten pelkurin valtaa kauhu. Sillä
yhteentörmäyksen alkaessa näyttää todellakin siltä kuin ei mikään paikka
maan pinnalla jäisi järisyttämättä.

Ensin kuulee kaukaisessa etäisyydessä pauhun kuin ukkosen
jyrinän. Kohta erottaa sen jo useammalta taholta. Äänetön jäämaailma
kaikuu jyrähdyksistä, luonnon voimat heräävät taisteluun.
Ympärillä alkaa jää särkyä ja kohota. Huomaamme olevamme keskellä
taistelua.

Joka puolelta kuuluu jyrähdyksiä ja ulvontaa, jää vavahtelee ja
ärjyy jalkojen alla. Ei missään ole rauhaa. Puolihämärässä erottaa
noiden yhä lähestyvien jäälauttojen kasaantuvan ja paisuvan. Noin
neljän viiden metrin paksuiset jäälohkareet halkeilevat ja
viskautuvat toistensa yli keveästi kuin höyhenet. Ne ovat jo aivan lähellä ja
me kiiruhdamme pois pelastaaksemme henkemme. Mutta äkkiä
repeytyy jää ja eteemme avautuu ammottava kuilu, josta vesi pulppuaa
esiin. Käännyimme toiselle taholle, mutta läpi hämärän näemme
jää-möhkäleitten muodostavan uusia valleja.

Etsimme vielä uuden suunnan, mutta sielläkin on sama edessä.
Kaikkialla on kuin mahtavan vesiputouksen pauhua ja ärjyntää, joka
lähestymistään lähestyy. Jääteline, jolla seisomme, pienenee yhä.
Vesi pyyhkäisee sen yli. Ei ole muuta pelastuksen mahdollisuutta
kuin kiipeillä vyöryävien jäälohkareitten yli ahtojäiden toiselle
puolelle. Mutta kuohunta laskeutuu, pauhina häipyy ja katoaa
vähitellen kaukaisuuteen.

Torstaina, lokakuun 26 p:nä.

Tänään sanoimme juhlallisesti jäähyväiset auringolle. Päivällä
nousi etelässä vain puolet sen kehästä viimeistä kertaa jääreuna»
yli. Talviyö on siis alkanut.

Sunnuntaina, joulukuun 24 p.nä.

Jouluaatto. Lämpömittari osoittaa —37°C. Kimalteleva kuutamo
ja napaseudun ääretön hiljaisuus. Kävin jäälakeudella yksinäisellä
kävelyretkellä. On jouluaatto ja olen niin kaukana kotoa.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Dec 11 15:19:10 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/pimejapakk/0014.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free