- Project Runeberg -  Pimeässä ja Pakkasessa /
14

(1923) [MARC] Author: Fridtjof Nansen
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

14

mutta jää jäi paikoilleen. Lopuksi laskettiin paloöljy-vene alas ja
vedettiin suurelle jäämöhkäleelle. Kahdeksan tienoissa illalla, jolloin
luulimme puristuksen tauonneen, alkoi jyrinä kiukkuisempana kuin
ennen. Kiiruhtaessani ylös, syöksyi keskilaivalle niin paljon jäätä ja
lunta,että se ulottui korkealle yli aidakkeen. Odotin joka hetki jään
sulkevan sisäänkäytävän. Kun tulin alas, huusin miehet kannelle
neuvoen heitä menemään ulos kartastohuoneen läpi laivan oikealta
puolelta. Ensin oli kuljetettava kaikki säkit salongista ylös ia toimitettava
ne, jotka olivat kannella, varmaan turvapaikkaan. Pelkäsin näet,
että jää täyttäisi käytävän ja tuhoaisi rappuset, sulkien meidät
hiiren loukkuun.

Ketään ei tarvinnut kehoittaa kiirehtimään; siitä huolehti jää,
joka puristi laivankylkeä niin voimakkaasti, että luulin kaiken olevan
menetettyä. Hämärässä vallitsi hirveä sekasorto, joka saavutti
huippunsa, kun perämies hädissään oli päästänyt lamput sammumaan.
Vielä kerran oli minun juostava alas, sillä olin jättänyt suomalaiset
lapikkaani hyttiin kuivumaan. Tultuani hyttiin, tunsin että
jään-puristus oli huipussaan. Välikannen parret ryskivät. Luulin niiden
romahtavan päälleni.

Pian olivat salonki ja hytit tyhjät säkeistä, samoin laivan kansi.
Nyt olivat tavarat raahattava jäälle. Mutta jää ärjyi ja tunki
sellaisella voimalla laivan kylkeä vasten, että tuskin erotimme omaa
ääntämme. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, ja hetken kuluttua olivat
tavarat hyvässä turvassa.

Säkkejä vetäessämme oli jäänpuristus vihdoinkin tauonnut. Oli
taas aivan hiljaista.

Mutta mikä näky! »Framin» vasempi puoli oli täydellisesti
hau-taantunut lumen alle. Ainoa, mikä siitä pisti esiin, oli telttakatos.
Jos paloöljy-vene olisi jätetty paikoilleen, olisi se ehdottomasti
joutunut tuhon omaksi.

Kaikki esineet, jotka pidettiin tarpeellisina, kannettiin ulos.
Näin perämiehen laahaavan perässään suurta vaatesäkkiä, johon hän
oli kiinnittänyt raskaan maljakimpun. Myöhemmin näin hänen
liehuvan kaikennäköisten tavarain, kuten kintaitten, veitsien ja
maljojen parissa. Ne olivat kiinnitetyt hänen vaatteisiinsa tai riippuivat
pitkin hänen ruumistaan, joten jo kaukaa kuului kaliseva ääni.
Loppuun asti pysyi hän tyynenä.

Illalla alkoi kukin kuluttaa omaa kakku- ja makeisvarastoaan.
Vilkkaan mielialan vallitessa nautittiin elämästä ja poltettiin
tupakkaa. Miehistö tahtoi iloita. Nähtävästi arvelivat he, ettei pitkiin

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Dec 11 15:19:10 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/pimejapakk/0020.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free