Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
;i9
jäässä. Ei ole vaisin miellyttävää tällaisella pakkasella istua teltassa
ja paikata lapikkaita, kun kylmä pistelee nenänpäätä.
Perjantaina, maaliskuun 22 p:nä.
Ihastuttava ilma. Matka sujuu entistä paremmin.
Mutta tästä alkaen loppui tasainen jää, jota pitkin oli ollut niin
hupaisa liikkua. Nyt alkoivat vaikeudet.
Loppumattomat rasitukset näännyttivät meitä yhä enemmän.
Koirat tarvitsivat apua ja reet kaatuilivat. Jääröykkiöiden yli oli niitä
vähänväliä kiskottava ja kannettava. Usein väsytti meitä illoin niin,
että melkein torkahdimme kulkiessamme. Pääni painui alas, vaivuin
hetkeksi uneen, mutta heräsin kompastuessani suksilleni.
Löydettyämme sopivan levähdyspaikan tuulen suojassa jääröykkiön vierellä
oli meillä tapana pysähtyä. Johansenin hoitaessa koiria pystytin minä
teltan, täytin keittokojeen jäällä ja panin tulen sytyttimeen,
saadakseni illallisen valmiiksi niin pian kuin mahdollista. Yhtenä päivänä
oli meillä pemmikaanista ja kuivatuista perunoista valmistettua
keittoa, toisena kalakeittoa kalajauhoista, nisujauhoista ja voista.
Kolmantena päivänä oli joko herne- tai papurokkaa leivän ja
pemmi-kaanin kera.
Kun Johansen oli ruokkinut koirat, tuotiin sisään säkit, joissa oli
ruokavaroja aamiaista ja illallista varten, samoin säkit, joissa oli
meidän kummankin yksityisiä tavaroita. Makuusäkki levitettiin, teltan
ovi suljettiin huolellisesti ja sitten ryömimme makuusäkkiin vaatteita
sulattelemaan. Se ei ollut suinkaan hauskaa. Päivän kuluessa oli
ruumiista erittynyt hiki tarttunut päällysvaatteisiin, joissa se sitten
jäätyi oikeaksi jääpanssariksi. Jos olisimme voineet riisua vaatteemme,
niin ne olisivat pysyneet itsestään pystyssä. Vähänkin liikahtaessa ne
rutisivat kuuluvasti. Ne oiivat niin kovat, että takinhiha hankasi
ranteeseeni syvän haavan. Oikeassa kädessäni oleva haava ärtyi
pakkasesta ja tuli yhä syvemmäksi ulottuen luuhun asti. Koetin suojella sitä
siteillä, mutta vasta loppukesällä se parantui. Sen jättämän arven
saan pitää elämän ikäni. Kun olimme iltasin ryömineet makuusäkkiin,
sulivat vaatteet vähitellen, mutta siihen kului melko paljon
ruumiimme lämpöä. Painauduimme säkissä hyvin lähelle toisiamme ja
lepäsimme tunnin tai puolen toista hampaat kalisten, ennenkuin
tunsimme ruumiissamme hiukan lämpöä, joka meille nyt oli hyvin tärkeä.
Lopulta tulivat vaatteemme märiksi ja taipuviksi, jäätyäkseen heti
aamulla uudelleen, kun nousimme makuusäkistä. Ei voinut vaatteiden
kuivaamista ajatellakaan niin kauan kun pakkasia kesti.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
