Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
22
ennen lähtöä. Vaikka eilenillallafolin noussut ylös jo kello seitsemältä,
niin vasta kahden aikaan aamulla pääsimme lähtemään.
Tänään kävi alussa kaikki hyvin, mutta sitten tuli sarja
jääselän-teitä, jotka olivat toinen toistaan pahempia. Aamulla kello
kahdeksan tai yhdeksän tienoissa lepäsimme. Olimme löytäneet hyvän
suojapaikan jääselänteen takana. Levitimme makuusäkin ja ryömimme
siihen eväinemme. Mutta olin niin väsynyt, että nukahdin ruokapala
kädessä.
Uneksin olevani Norjassa vieraisil’a Fredrikshaldissa henkilöitten
luona, jotka olin vain kerran elämässäni tavannut. He olivat
rakastettavia ja ystävällisiä. Oli ensimmäinen joulupäivä, ja minut vietiin
suureen tyhjään huoneeseen, jossa oli tarkoitus syödä päivällistä. Siellä
oli niin kylmä, että minua värisytti, mutta pöydällä höyrysi jo
muutamia lämpimiä ruokia, muun muassa herkullinen, lihava hanhi. Miten
iloitsin nähdessäni tuon paistin! Sitten alkoi vieraitten tulo, jota
saatoin hyvin seurata ikkunasta. Ajattelin mennä heitä tervehtimään,
mutta silloin kompastuin ja vaivuin syvään lumeen. En tiedä, miten se
oli mahdollista näin keskellä salia. Isäntää se huvitti ja hän hymyili.
Heräsin ja havaitsin väriseväni vilusta makuusäkissä kaukana
pohjoisessa, keskellä jäälakeutta. Miten kurjaa ja onnetonta! Me nousimme
ylös, panimme äänettöminä tavarat kokoon ja jatkoimme matkaa.
Vasta kello neljän tienoissa iltapäivällä pysähdyimme. Mutta minusta
tuntui kaikki ikävältä ja toivottomalta. Kului kauan aikaa ennenkuin
unohdin pettymykseni. Mitä olisinkaan antanut tuosta päivällisestä
tai tunnista, jonka olisin saanut olla ruokasalissa, niin kylmä kuin siellä
olikin! — Hui, miten tuuli tunkeutuu läpi luitten ja ytimien!
Jääselänteet, jäätyneet railot ja korkeaksi kohonneet jääröykkiöt
tulivat yhä ilkeämmiksi. Olin joutua epätoivoon etsiessäni tietä. En
voinut edes turvautua suksiin, sillä jääröykkiöillä oli liian vähän lunta,
täytyi vain laahustaa jalan. Tällaisessa pyryilmassa, jolloin
valkoinen peittää valkean, on mahdotonta erottaa epätasaisuuksia, nähdä
koloja ja havaita jäämöhkäleiden välejä, joita peittää ohut, petollinen
lumikerros. Pudottuaan halkeamaan tai kuoppaan, saa olla
tyytyväinen, jos ei ole katkaissut jalkojansa. Pitkät matkat saa kulkea
etsimässä tietä, milloin yhteen milloin toiseen suuntaan. Jos vihdoin
löytää sopivan kulkupaikan, on käännyttävä takaisin rekiä noutamaan.
Niin saa kulkea saman matkan useampaan kertaan. Kun eilen
pysähdyimme, olin lopen uupunut. Pahinta oli kuitenkin se, että
viipyes-sämme kauan matkalla kellomme olivat jääneet vetämättä.
Johanse-nin kello oli kokonaan pysähtynyt, minun kelloni onneksi vielä na-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
