Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
26
oli avovesi. Tästä huolimatta pyrimme jäälautalta toiselle
päästäksemme yli. Monasti olimme tukalassa asemassa, kun lautat
painuivat toisiaan vasten. Toisinaan luulimme päässeemme yli, mutta
pettymykseksemme näimme edessämme uusia railoja ja halkeamia.
Oliko ihme, että epätoivo valtasi mielen?
Railoista ei tullut loppua. Minne vain katsoi, kaikkialta ammotti
vastaan tummia vesiuomia. Synkkänä ja uhkaavana kuvastui vesi
joka suunnalla. Näytti siltä kuin jää olisi halennut pirstaleiksi. Vaikka
olimme nälissämme ja kuoleman väsyneitä, tahdoimme ensin voittaa
vaikeudet ja sitten vasta pysähtyä päivälliselle. Lopulta näytti
vaelluksemme toivottomalta, ja kello yhden aikaan päätimme aterioida
yhdeksän tuntisen ponnistuksen jälkeen, olipa kohtalon isku kuinka
ankara tahansa. Tärkeintä oli päästä makuusäkkiin ja saada ruokaa.
Silloin unohtuvat kaikki surut ja ihmisestä tulee onnellinen eläin,
joka syö vatsansa täyteen niin kauan kuin silmät pysyvät auki ja
nukahtaa ruokapala suussa. Onnellista kevytmielisyyttä! Kello neljältä
oli aloitettava uudelleen toivoton kamppailu railojen keskellä. Jotta
mitta olisi täysi, muuttui vielä ilmakin niin sumuiseksi, että oli
mahdotonta nähdä, törmäsikö vasten jäämuuria vai syöksyikö kuiluun. En
tiedä kuinka monen railon ja halkeaman yli kuljimme ja monenko
jää-selänteen yli kiipesimme, mutta sen tiedän, että monta niitä oli. Niitä
kävi poikittain ja pitkittäin kaikkiin suuntiin ja kaikkialla
kohtasimme vettä ja jääsohjua.
Sunnuntaina, kesäkuun 2 p:nä.
On siis helluntai. Kukapa olisi uskonut, että vielä nyt
harhailisimme ajojäällä maata näkemättä. Kohtalo ei tunne armoa, se ei muutu
eikä lepy.
Railo, joka pysäytti meidät eilen, ei ole sulkeutunut, vaan yhä
laajentunut, niin että meidän länsipuolellamme on nyt suuri meri ja me
elämme sen keskellä jäälautalla, jolta emme pääse mihinkään suuntaan.
On siis toteutunut se, jota kauan olemme pelänneet. Kajakit on
tehtävä merikelpoisiksi. Ensin pystytimme teltan suojaiseen paikkaan
jääkummun taakse, missä tuuli ei meitä häirinnyt. Pian oli kajakin
päällystä kiskottu irti ja tuotu telttaan paikkaamista varten. Sitten
vietimme teltassamme hupaisen ja rauhallisen helluntai-illan.
Kajakin päällys oli pian paikattu ja jälleen vedenpitävä. Menin sitten ulos
kajakin runkoa katsomaan. Sen liitteet oli sidottava lujemmalle
kiin-nityssiteillä. Sain siitä aikamoisen työn, sillä vähintäin 40 liitettä
täytyi sitoa uudelleen. Sitäpaitsi oii kaksi vannetta katkennut.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
