Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
29
Perjantaina, kesäkuun 14 p:nä.
Tänään on kulunut kolme kuukautta lähdöstämme
»Fra-mista.» Neljännesvuotta olemme vaeltaneet tässä jääerämaassa ja
täällä yhä vielä saamme viipyä. Koska tästä tulee loppu, sitä en voi
aavistaa.
Raskaat ovat ne hetket, jolloin seison jääkukkulalla ja katselen
ympärilleni yli jään. Ajatukseni palaavat aina samaan kysymykseen:
Onko meillä tarpeeksi ruokavaroja odottaessamme aikaa, jolloin lumi
on sulaa ja jää niin paljon hajonnut, että voimme kajakeilla soutaa?
Se on tärkeä kysymys, johon en vielä voi varmuudella vastata. On
varmaa, että pitkä aika kuluu, ennenkuin tällainen lumen paljous
sulaa, ja on epätietoista, milloin jää halkeilee, niin että railoja
pitkin pääsemme etenemään. Tähän asti emme ole muuta saalista
saaneet kuin kaksi lokkia ja yhden pienen kalan. Eikö liene viisainta
teurastaa koirat ja säilyttää niiden liha itseämme varten ja sitten jatkaa
matkaa niin hyvin kuin ilman niitä on mahdollista. Näin saisimme
ruokavaroja viideksitoista tai kenties kahdeksikymmeneksi päiväksi
ja samalla voisimme edes vähän edetä.
Elämämme on synkkää. Ei ole mitään etenemismahdollisuuksia,
joka suunnalla on kelvotonta jäätä. Ruokavarat vähenevät emmekä
saa mitään saalista. Öisin valvon tuntikausia ja rasitan aivojani
ajattelemalla keinoa, millä päästäisiin näistä vaikeuksista.
Lauantaina, kesäkuun 22 p:nä.
Kello puoli yhdeksän aamupäivällä söimme vankan aterian
hylkeenlihaa, maksaa ja rasvaa.
Täällä minä loikoilen ja antaudun valoisiin unelmiin. Elämä on
jälleen päivänpaistetta. Pieni, mitätön sattuma voi muuttaa kaikki!
Viimeiset päivät olivat olleet ikävät ja synkät. Kaikki näytti
toivottomalta. Silloin sukeltaa esiin sattumalta hylje ja uiskentelee kajakin
vieressä. Johansen ennättää lähettää sille luodin päähän, ennenkuin
se katoaa. Se kelluu veden pinnalla ja minä heitän siihen harppuunin.
Se on ensimmäinen partahylje, jonka olemme nähneet. Siitä on meillä
ainakin kuukaudeksi ruokaa ja polttoainetta. Nyt ei tarvitse kiirehtiä,
voimme pysähtyä korjaamaan kajakkeja ja rekiä, voimme pyydystää
valaita ja odottaa jääsuhteiden muuttumista. Olemme syöneet
itsemme kylläisiksi sekä aamulla, että illalla. Monta päivää olimmekin jo
säästäneet ruokavarojamme. Tulevaisuus näyttää varmalta ja
valoisalta. Synkät pilvet eivät enää himmennä taivastamme.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
