Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
30
Verrattain vähäisin toivein lähdimme torstai-iltana liikkeelle. Tie
oli huonoa, kuten tavallisesti. Hieno kuori, joka oli muodostunut
pehmeän lumen päälle, ei sitä parantanut. Reet upposivat usein, eikä
niitä saatu nostamatta liikkeelle. Jos oli käännyttävä epätasaisella
jäällä, tarttuivat reet lujasti kiinni hankeen. Ainoa keino oli luopua
kaikesta, mikä ei ollut aivan välttämätöntä, ja ottaa mukaan vain
kajakit, ruokavarat, pyssyt ja kaikkein tarpeellisimmat vaatteet,
jotta pääsisimme maalle, ennenkuin viimeinen suupala oli syöty.
Katselimme tavaroitamme saadaksemme selville, mistä voisimme
luopua. Sellaisia olivat apteekki, reen alla olevat varalaudat,
varasuk-set, lumisukat, likaiset paidat ja teltta. Kun tuli makuusäkin vuoro,
niin pääsi meiltä syvä huokaus. Mutta kun se on nykyisin aina märkä
ja raskas, on kai siitäkin luovuttava. Sitten on vielä tehtävä rekiin
puiset alustat kajakkeja varten, jotta railon kohdatessamme voisimme
vähällä vaivalla irroittaa kajakit.
Päätettyämme tehdä nämä muutokset jo seuraavana päivänä
lähdimme liikkeelle. Pian tulimme suurelle lammikolle, jonka yli oli
päästävä. Nopeasti saimme kajakit vesille, asetimme ne vieretysten,
panimme poikittain niiden päälle sukset, jotka sidoimme niin lujasti
kiinni, että meillä oli vankka lautta. Sille nostimme reet kuormineen,
toisen keulaan, toisen perään. Koiriin nähden olimme ensin
neuvottomia. Mutta ne seurasivatkin ilman muuta rekien mukana lautalle
ja istuutuivat paikoilleen. »Kaifas» asettui eteen minun kelkalleni,
toiset kaksi menivät perään.
Sitten keinuimme sinisillä aalloilla ensimmäisellä
merimatkallamme. Varsin kummalliselta näytti lauttamme kelkkoineen, säkkeineen,
pyssyineen ja koirineen; oikealta mustalaisjoukolta, tuumi Johansen.
Jos joku olisi äkkiä meidät silloin tavannut, ei hän varmaankaan olisi
osannut sanoa, mitä väkeä me olimme, kaikkein vähimmän olisi hän
luullut meitä naparetkeilijöiksi. Soutaminen oli raskasta rekien ja
suksien välissä, jotka ulottuivat ulkopuolelle laitojen. Mutta me pääsimme
kuitenkin eteenpäin ja olisimme olleet onnelliset, jos olisimme saaneet
koko päivän näin soudella tarvitsematta kiskoa rekiä epätasaisella
jäällä. Kajakit tosin vuotivat pahasti, ja usein oli käytettävä
pumppuja. Mutta se ei meitä häirinnyt, toivoimme vain, että avovettä olisi
ulottunut pitemmälle. Vihdoin olimme toisella puolella. Minä
hyppäsin jään reunalle vetääkseni kajakit jäälle. Silloin kuulin loisketta
aivan viereltäni. Siellä oli hylje. Kohta kuulin samanlaista loisketta
toiselta puolelta ja sitten ilmestyi suuri pää, joka puuskuen liikkui edes-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
