Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
33
joka muistuttaa minulle, että monet jääkummut vielä erottavat
minut teistä.
Täällä kaukaisessa Pohjolassa olemme kuin kaksi mustaa, nokista
rosvoa, jotka hämmentävät vellipataa. Joka puolella ympäröi meitä
jää, jää, aina vain jää. Turhaan tähystää silmä kaukaisimpaan
etäisyyteen löytääkseen tumman paikan, missä levätä. Milloinkahan se
vihdoinkin löytyy? Kaksi kuukautta olemme sitä odottaneet.
Keskiviikkona, heinäkuun 10 p:nä.
Tervetullut sade kesti viime lauantaina koko päivän ja sulatti
suuren määrän lunta. Tätä iloista tapausta juhliaksemme päätimme juoda
illalliseksi suklaata. Muuten elimme yksinomaan saaliistamme.
Suklaa keitettiin ja raa’an hylkeenrasvan kanssa tarjoiltuna maistui se
verrattoman hyvältä. Mutta tapahtuipa pieni onnettomuus. Olimme
sanomattomasti iloinneet tästä herkullisesta, harvinaisesta juomasta,
mutta kun se oli valmista, niin minä kömpelyydessäni kaasin maljan
kumoon, ja koko arvokas juoma valui jäälle. Odottaessani toista
kuppia suklaata, joka kiehui traanilampulla, kuulin »Kaifaksen» ulkona
ulvovan. Arvasin, että joku eläin oli lähellä, ja kiirehdin
tähystämään. Tuskin olin saanut pääni ulos teltan ovesta, kun
hämmästyksekseni näin karhun tallustelevan koiria kohti ja nuuskivan »Kaifasta».
Sieppasin pyssyni, joka oli ladattuna teltan vieressä, ja kiskaisin
suojuksen pois. Karhu seisoi hämmästyneenä ja tuijotti minuun. Minä
lähetin luodin, joka lävisti sen rinnan ja hartiat, ja odotin, että
se olisi siihen paikkaan tupertunut. Se horjahti kerran, mutta
kääntyi sitten ympäri ja katosi lumiröykkiöiden taakse, ennenkuin
ennätin kaivaa uuden panoksen taskustani, joka oli täynnä kaikenlaista
tavaraa. Lähdimme seuraamaan sitä. Pari askelta kuljettuamme
näimme vähän kauempana vielä kaksi karhua. Ne olivat
karhun-poikia, jotka seisoivat takakäpälillään ja katselivat verissään
hoipertelevaa äitiään. Kolmisin lähtivät ne railon yli pakoon. Nyt alkoi
ta-kaa-ajo yli tasankojen, jääselkien, railojen ja muiden esteiden, jotka
eivät kuitenkaan hurjaa vauhtia hidastuttaneet. Tällainen jahti-into
on merkillinen. Toisissa oloissa olisi raskasta kulkea, vaipuisi lumeen
polviaan myöten ja epäilisi yrittää railon yli, mutta nyt ei innoissaan
näe minkäänlaisia vastuksia.
Karhu-emo oli haavoittunut ja veti pahasti vasenta etujalkaansa.
Se ei juossut nopeasti, mutta eteni kuitenkin sellaista vauhtia, että
minulla oli täysi työ pysyttää se näkyvissäni. Poikaset juoksivat
huolestuneina emonsa ympärillä, välistä vähän edellä, aivan kuin hoputtaen
Pimeässä ja pakkasessa
3
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
